Tuli käytyä myös Boomeilla ekaa kertaa. Portugalissa on huumeet dekriminalisoitu ja festareilla olikin tosi monta myyjää, jotka kierteli kaupittelemassa mm. mdma:a, lsd:tä, ketamiinia ja piriä. Me kuitenkin löydettiin ihan tosi hyvää happoa sattumalta. Meidän leiri oli rinteessä ja kun sieltä laskeuduttiin alas, alhaalla oli asuntovaunuja. Siinä kävelyreitin varrella oli sitten yksi vaunu, josta huomattiin ihmisten käyvän ostamassa huumeita. Myyjä oli tummempi-ihoinen, ihana takkupäämies. Tosi mukava.
Tähän väliin pitää kertoa, että Boomit on oikein kunnon hippifestari. Meininki oli ihan erilainen kuin Ozorassa. Joukossa oli paljon ”kristallihippejä” ja jotenkin se ilmapiiri oli tosi suvaitseva, positiivinen ja täynnä rakkautta. Monet esim. kulkivat festareilla yläosattomissa tai kokonaan alasti, myös miehet. Eikä kukaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. No, lämpöäkin oli kyllä melkein 40 astetta ja järvessä sai pulahtaa vähän väliä.
Takaisin ostamaan sitä happoa. 🙂 Myyjä oli siis todella avulias ja käyttäytyi kuin oltaisiin oltu hyviä ystäviä. Halattiin jne. Ostettiin ensin 200uq lappuja (joissa oli varmaankin oikeasti 150uq) ja testattin niitä. Happo oli todella hyvää! Ei siis tullut mitään sivuvaikutuksia, niin kuin joskus huonosta haposta saattaa tulla. Ei mitään ahdistusta, sekavuutta tai sellaista. Oikeastaan vaan todella kirkas olo. Kaikki oli superterävää. Ja kaikki oli niin kaunista! Värit voimistui ja jotenkin silmä havaitsi sellaisia asioita, yksityiskohtia, joita ei normaalisti huomaa. Ihasteltiin vaan kaikkea. 🙂
Päätettiin parin päivän päästä ottaa uudestaan happoa. Koska alla oli jo vähän toleja, piti ostaa isompi määrä. Onneksi laput oli halpoja. Tällä kertaa myyjä esitteli vahvempia lappuja. Kuulemma kaverinsa oli vahingossa laittanut lappuihin tuplamäärän happoa ja ne olivat siis 400uq. Hintaa silti vain 10e. (Ehkä hintaa laski se, kun tulin ostamaan happoa tissit paljaana. :D) Happo oli kuulemma samaa kuin aiemmin ostamamme. Päätettiin ottaa näitä vahvempia lappuja ja eikun trippailemaan. Itse en ottanut ihan koko lappua, ”vain” 300uq. 🙂
Ja huhheijaa. Sillä kertaa vaikuttikin aika paljon. Otin alkuillasta ja lappu alkoi vaikuttaa illan hämärtyessä. Olin erinäisten sattumusten johdosta yksin ja odottelin kaveriani. Kuuntelin yhdellä lavalla aloittelevaa bändiä ja happo nousi aika nopeaan. Musiikki kuulosti äärettömän kauniilta! Kuuntelin vaan sitä silmät kiinni ja annoin kyynelten valua silmistä. Olin todella onnellinen ja kiitollinen. Oli ihanaa olla siskojen ja veljien keskellä.
Lähdin siitä sitten kävelemään, mutta huomasin pian, ettei siitä tule mitään. En siis nähnyt eteeni! Yö oli jo pimentynyt ja alueella joka paikassa olevat pienet valot hyppivät silmilleni niin paljon, että koko näkökenttä oli vain pelkkää värikästä valomerta. Oli pakko istua maahan. Eikä minulla tietenkään ollut mukana edes huivia, jonka päälle olisin voinut istua, vaan rojahdin vaan maahan lähimmän pensaan juureen. Portugalissa on sellaisia piikkipensaita joka paikassa, lehdetkin on siis piikikkäitä. Satuin istumaan piikikkään lehtikasan päälle, mutta siinä vaiheessa en edes jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Alkoi olla vähän ahdistavat fiilikset, koska kaveriani ei vieläkään kuulunut (arvasin oikein, että kännykän akku oli loppunut), oltiin hukattu toisemme.
Eipä siinä, jouduin kestämään elämäni kovimmat happonousut, yksin, jättimäisillä festareilla, tuhannen kilometrin päässä kotoani. 😀 Onneksi takana oli jo monta käyttökertaa, muuten olisi voinut iskeä paniikki. Nyt vaan keskityin ajattelemaan positiivisia asioita ja rauhoittelemaan itseäni aina kun alkoi liikaa jännittää. Ajattelin, että: ”olet ottanu huumetta, sinulla on kovat nousut, mutta ne loppuvat kyllä pian ja sitten selkenee, ei mitään hätää”. Lopulta meni yli kaksi tuntia ennen kuin kaverini vihdoin löysi minut. Kävi ilmi, että hän oli jo kerran käynyt pyörimässä vain muutaman metrin päästä minusta, mutta ei pimeydessä ollut nähnyt minua, kun istuin siellä puskan juuressa. Minä taas en ollut koko aikana nähnyt mitään muuta kuin elämäni valoshown. En siis olisi tunnistanut kaveriani, vaikka hän olisi ollut kahden metrin päässä, en nähnyt edes ihmishahmoa, pelkkiä valoja ja niiden haloja. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaverini oli saanut akkua ladattua ja tuli uudestaan paikalle. Ja siinä vaiheessa minäkin jo näin jotain.
Loppuyö menikin ihmetellessä. Valvottiin aamuun asti. Käytiin mm. kävelemässä päälavan luona ja ihmeteltiin sitä sirkusvilinää. Voitteko edes kuvitella, millaista siellä on? Yli 30 000 hippiä, ihan joka puolelta maailmaa, suurin osa jonkin huumeen vaikutuksen alaisena. Upeita, aitoja, erilaisia, uniikkeja ihmisiä. Vaatteet oli mitä mielenkiintoisimpia. Monella oli joku led-juttu, esim. poit. Mulla esim. oli sellaisia pimeässä hohtavia tatuointeja. Jokainen ihminen oli ikään kuin osa sitä ”sirkusta”, sitä tapahtumaa. Alue oli vielä rakennettu niin, että siellä sai leikkiä. Oli aikuisten kiipeilytelineitä, keinuja, ja yksi luola, jonne sai ryömiä! Aikamoista vilinää, kun ihmiset tanssii, hyppii, pomppii, kiipeilee, keinuu, pyörittelee poita – ja hymyilee ja nauraa. 🙂 Käytiin tanssimassa, syötiin älyttömän hyvää pirtelöä, käveltiin, istuttiin ja juteltiin, poltettiin vähän sauhua, puhuttiin elämästä ja kaikesta, katsottiin auringonnousu. Ah, ikävä sinne. ❤
Seuraava aamu valkeni ja kuumuus alkoi hiipiä auringon mukana. Oli pakko yrittää nukkua edes vähän. Käveltiin pitkä matka leirille ja napattiin hammock mukaan ja mentiin rannalle. Käytiin uimassa, kasteltiin hammock ja huiveja märäksi (viilennystä varten) ja ripustettiin se parin puun väliin. Kömmittiin molemmat nukkumaan, mutta saatiin unta vain muutamaksi tunniksi. Olo oli tukala, ihan liian kuuma! Siitä huolimatta edellisyön fiilis oli vielä hyvässä muistissa ja koska festari alkoi lähennellä loppuaan, päätettiin, että otetaan sinä iltana uudestaan happoa. Koska oltiin otettu edeltävänä iltana, ja tolet oli siksi korkealla, annos piti nyt kaksinkertaistaa. Otettiin siis 600uq! Jees, se se vasta olikin yö. 😀
Onneksi nousut ei olleet tällä kertaa pahat, varmaan toleista johtuen. Lisäksi maistoin pienen määrän piriä, joten sekin varmaan selkiytti lisää. Ja tanssittiin! Oih, se oli upeaa, tanssia 8 tuntia putkeen ihan älyttömän hyvää musaa, ihanien ihmisten keskellä, sielunsiskojen ja -veljien kanssa. Kaikkialla oli vain hymyileviä ihmisiä, onnellisia, rakastavia. Kukaan ei töninyt, vaikka ihmisiä oli valtavasti. Elämäni hienoimpia kokemuksia! 🙂 Tanssittiin aamuun asti ja lopulta jalat oli niin poikki, ettei enää jaksanut millään, vaikka olisikin halunnut jäädä sinne tanssilattialle ikuisiksi ajoiksi. Poltettiin savut ja yritettiin etsiä jotain ruokaa, mutta melkein kaikki kojut oli siihen aikaan aamuyöstä kiinni (kaikki myyjät oli tanssimassa, heh). Vielä piti jaksaa kävellä pitkä matka takaisin teltalle.
Kävellessä alkoi tulla valoisaa ja sitten oikeastaan vasta huomasin, kuinka hapoissa olin! Huh huh! Ihan kuin olisi jossain piirretyssä kävellyt. Kaikki näytti ihan epätodelliselta. Värit oli voimakkaita, ääriviivat yliteräviä, syvyysvaikutelma oli jotenkin hassu. Karkkimaailma. 🙂 Nukuttiin vähän, mutta sitten pitikin jo alkaa pakata tavaroita ja alkaa valua pois alueelta, koska meidän piti ehtiä aikaiselle lennolle. Olin nukkumisen jälkeenkin ihan hapoissa! Ja olin koko viisituntisen bussimatkankin vielä hapoissa. Ja olin vielä lentokentälläkin vähän hapoissa. 😀 Huomasin sen siitä, kun yritettiin lentoa odotellessa nukkua vähän aikaa penkeillä ja kun laitoin silmät kiinni niin näkyi vaan kunnon fraktaalikuviot. 😀
Ihana, ikimuistoinen reissu! Boomeille haluan ehdottomasti vielä uudestaan. Täytyy vaan ensi kerralla valmistautua paremmin. Oma asuntoauto olisi paras. Ja ennen reissua pitäisi treenata kroppa hyvään kuntoon. On nimittäin muuten aika rankkaa olla viikko hirveässä helteessä, kävellä joka päivä lähemmäs 10km sen lisäksi että joka yö tanssii monta tuntia nukkumisen sijaan. 😀
Olin Ozorassa kesällä (kirjoitan ehkä jossain välissä tarkemmin siitä reissusta) ja yhtenä iltana otettiin meskaliinia. Sieltä sai ihan siis kojusta ostaa kaikkia huumeita. Ei mitenkään sillä tavalla avoimesti, koska Unkarissa huumeet on kielletty, mutta se oli hiljaisesti hyväksyttyä festareilla (eli siis poliisit oli ilmeisesti lahjottu). Meskaliini oli synteettistä ja jos muistan oikein niin puoli grammaa (eli yksi annos) maksoi 40e. Tosi kallista siis, kun LSD maksoi 10e 200uq-lappu.
Otin yhdessä parin ruotsalaiskundin kanssa, kukaan meistä ei ollut ottanut meskaliinia ennen. Muut sekoitti jauheen jugurttiin ja itse asiassa he ehtivät ottaa aineen reilu puoli tuntia ennen minua. Minä sekoitin jauheen veteen ja join (maku oli muuten ihan hirveä). Kymmenen minuutin päästä alkoi tuntua hassulta. Tässä vaiheessa siitä, kun muut oli ottaneet annoksen, oli kulunut jo melkein tunti. Heistä en ollut huomannut mitään vaan näyttivät ihan selviltä ja kun olin kysynyt niin kuulemma ei tuntunut missään. Tajusinkin, että nyt taitaa vaikuttaa muhun aika paljon vahvemmin. Oltiin otettu sama annos, vaikka muut siis oli miehiä ja tietysti isompikokoisia.
Lähdettiin kävelemään laakson reunalle katsomaan auringonlaskua. Kävellessä alkoi tuntua, että jalat pettää, että en pääse perille asti. Maailma oli jotenkin kellahtanut kyljelleen. Kaikki värit oli voimistuneet ja kaikki mitä katsoin, näytti jotenkin pehmoiselta, mutta samaan aikaan superterävältä, kontrastit vahvistui. Pääsin kuitenkin vielä parikymmentä metriä ja rojahdin sitten makaamaan maahan.
Ilma oli tosi lämmin ja sirkat alkoi pikkuhiljaa soittaa yön tullessa. Katseltiin auringonlasku, joka oli tosi upea. Tosin itse en hirveästi pystynyt keskittymään muuhun kuin olooni. Nousut oli tosi vahvat, vähän liikaakin. Tuli huono olo ja kamppailin puolen tunnin ajan, etten oksentaisi (en halunnut oksentaa aineita ulos). Onneksi sen jälkeen tasaantui ja etova olo lakkasi. Jo nousuissa olin huomannut, että iho herkistyi ja tuntui älyttömän hyvältä koskea jotain, varsinkin omaa ihoa. Eli vähän mämmiset olot siis. Samalla tavalla lähti myös estot ja tuli tosi itsevarma olo. Toisaalta olo oli vähän kuin hapoissa: kaikki oli tosi kirkasta ja selkeää, ääriviivat oli todella teräviä. Oikeastaan meskaliini oli kuin kaikki huumeet yhdessä. Ja olo oli sellainen, että ajattelin, että sellainen olo pitäisi ihmisellä olla aina.
En muista enää tarkkaan mitä sen illan aikana tapahtui. Yhdessä vaiheessa seistiin maissipellon laidalla (pään yli ulottuvat maissit jatkui taivaanrantaan saakka) ja katseltiin tähtiä. Oli ihan pilvetön yö, lämmin, ja tähdet tuntui olevan tosi lähellä ja kirkkaita. Jossain vaiheessa erkaannuin muista ja lähdin yksin kävelemään alueelle. Olin koko illan ajan halunnut hirveästi hipelöidä jotain. Kävellessä sitten sivelin koko ajan sormella otsaa (varmaan kolmatta silmää kutitti tai jotain :D), se oli jotenkin pakonomainen liike, tai ihan kuin joku muu ohjailisi kättäni, mutta en niin kuin oikeastaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Pari tyyppiä tuli kuitenkin kysymään multa, että oonko mä ihan kunnossa. xD Välillä oli pakko pysähtyä ja katsella tähtiin. Kaikki näytti unenomaiselta ja jotenkin tosi taianomaiselta, olin vaan tyyliin suu auki ja ihmettelin miten upeeta kaikki on.
Trippi kesti ehkä kuudesta kahdeksaan tuntiin, en enää muista tarkkaan. Jälkeenpäin oli tosi hyvä olo. 🙂 Meskaliinia haluaisin ehdottomasti alkaa käyttää, jos sitä vaan jostakin saisi.
Tuli pitkästä aikaa fiilis kirjoittaa. Jotenkin kirjoittaminen on jäänyt. Elämä on muuttunut aika paljonkin. Myös päihteiden suhteen. Oon nyt ollut kohta vuoden kokonaan juomatta alkoholia. (Yhden frendin kanssa lyötiin asiasta vetoa; ja muutenkin oli jo jonkin aikaa ollut fiilis, että olisi hyvä kokeilla taukoa.) Ja oikeasti musta on tullut aika tylsä tän vuoden aikana. Olen ollut paljon kotona; ehkä tarkoituksellakin erakoitunut ja halunnut löytää itseäni. Ei ole siis hirveästi tullut käytyä missään tai biletettyä. Sienimetsäreissutkin on jääneet kokonaan, kun en vaan jaksa toisia, kun juovat. Varsinkaan, jos olen ottanut deelejä. Niitä on kyllä muutamaan kertaan tullut tänä vuonna otettua. Mutta jotenkin musta on tullut herkempi, että oon sitten mieluummin omassa rauhassa, kun otan niitä. Psykebileissäkin on pari kertaa alkanut oikein ahdistaa. Niin oon sitten pääasiassa käyttänyt vaan sauhua. Sekin toimii bileissä kyllä hyvin, kun lähden helposti vähän isommilla annoksilla trippailemaan ja sitten pääsee tanssiessa kivasti transsiin. Muutenkin tuntuu, että deelit on muuttaneet mua. Jotenkin näkee kaiken selkeemmin. Ymmärtää enemmän. Eikä jaksa oikein enää mitään draamaa. Oon opetellut nyt paljon sellaista, et ei anna asioiden niin paljon vaikuttaa. Et jos joku ärsyttää tai muuten nostattaa tunteita niin pyrkii vaan hengittämään syvään ja päästämään irti. Kävelee pois. Mut jotenkin tää kaikki on ollut niin yksinäistä. Niin kuin sanoin, oon ollut tosi paljon kotona. Oon vähentänyt yhteydenpidon kavereihin ihan minimiin. En vaan jotenkin enää jaksa ihmisiä. En kyllä ennenkään juuri jaksanut, mutta nyt vielä vähemmän.
Kaikella on kuitenkin aikansa. Ja nyt tuntuu, että voisi jo kömpiä täältä erämaaluolasta ihmisten ilmoille. Ainakin silloin tällöin. Ollaan nyt suunniteltu, että järkättäis omat ug-bileet. Mut ihan sellaiset pienet, ehkä 50 henkeä. Kaverit ja kavereiden kaverit. Ja onhan tässä tulossa parit kivat bileet, ainakin joulukuussa taas yhdet ug-bileet. Nähdään siis siellä, eikös vaan? 🙂
Tilaan nykyisin kaikki käyttämäni huumeet nettikaupasta. Valikoimassa on erilaisten psykedeelien lisäksi mm. kannabista, stimulantteja (kuten piriä), empatogeenejä (kuten mdma:ta), dissosiatiiveja (kuten ketamiinia), opiaatteja, lääkkeitä ja kaikenlaista muuta. Tuotteet tulevat parissa päivässä omaan postilaatikkoon.
Näin pääset tilaamaan:
-luo ensin bitcoin-lompakko esim. easywallet.org
-osta sitten bitcoineja Bittiraha.fi-sivulta (kilahtavat lompakkoosi alle vuorokaudessa)
-lataa tor-selain osoitteesta http://www.torproject.org/projects/torbrowser.html.en
-klikkaa itsesi Silkkitielle http://silkkitiehdg5mug.onion/rekisteroidy/mEDp ja rekisteröidy
-tilaa haluamasi tuotteet
Netistä kopioitu (liittyen tähän uutiseen: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/synteettinen-kannabinoidi-tyrmaa-oulussa-voi-vieda-teho-osastolle/717286/):
”Kannabiksen kieltolaki tappaa. Oulussa on alkanut levitä kannabista muistuttavia korvikeaineita. Tavallinen kannabis ei ole myrkyllistä, eikä se voi tappaa ketään. Nämä korvikeaineet sen sijaan ovat myrkkyä ja vievät ihmisiä teholle tai jopa hautaan. Ainoa syy, minkä vuoksi näitä tappavia aineita on markkinoilla, on kieltolaki.
Ihmiset käyttävät huumeita riippumatta siitä, onko se laillista vai ei. Kieltolaki ei vähennä kysyntää, vaan ainoastaan rajoittaa turvallisten aineiden tarjontaa. Tämän seurauksena markkinoille tuodaan kaikenlaista epämääräistä roskaa vastaamaan markkinoiden kysyntään. Kieltolaki tekee tästä myös hyvin kannattavaa, sillä kieltolain ansiosta huumeista voi pyytää korkeampaa hintaa ja siten tienata enemmän. Kieltolain ansiosta ihmisiä tappamalla saa hyvän tilin.
Kieltolaki siis toimii täysin päinvastaisesti kuin sen pitäisi, eikä se palvele tarkoitustaan. Kieltämällä ei suinkaan pystytä estämään huumeiden aiheuttamia terveysongelmia tai kuolemia, vaan ainoastaan lisäämään niitä, kun myös tavanomaisesta höpöheinästä tulee kirjaimellisesti kuolemanvakava asia. Tämän vuoksi kieltolaista tuleekin hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon.
Ulkomailla saadut kokemukset esimerkiksi Portugalista, Tsekeistä, Alankomaista ja USA:sta ovat osoittaneet, että laillistaminen, dekriminalisointi ja muutoin suvaitsevaisempi suhtautuminen huumeisiin on puolestaan vähentänyt kaikkia huumeisiin liittyviä haittoja. Niissä maissa, joissa huumeet ovat laillisia, on huumeista saaduilla verovaroilla voitu myös kattaa päihteiden aiheuttamia kuluja. Nykyään päihteiden kulut tulevat veronmaksajien maksettavaksi, mutta laillistamalla ja verottamalla ne voidaan siirtää itse huumausaineiden käyttäjien kontolle.
Sen lisäksi, että kannabiksen dekriminalisointi on sekä kansanterveydelle että kansantaloudelle eduksi, on kyseessä myös filosofisesti tärkeä asia. Uhrittomat rikokset eivät kuulu oikeusvaltioon. Vapaassa yhteiskunnassa kenellä tahansa tulee olla oikeus tehdä omalla kehollaan mitä tahtoo, kunhan ei vahingoita muita.”
Olen nyt lähes kuukauden käyttänyt LSD:tä pieninä annoksina, pitäen välissä aina kaksi tai kolme päivää väliä. Annos on ollut mikrodosetusta ajatellen suht iso: 25-50μg eli 1/4 tai 1/8 lappua. 50μg on jo oikeasti sellainen annos, että toiminnallisuus saattaa kärsiä, mutta olen kokenut 25μg sopivaksi esimerkiksi opiskelussa.
Minulla on tapana ajoittain vaipua syväänkin masennukseen, jolloin mikään ei huvita eikä edes sängystä meinaa jaksaa nousta. Varsinkin nyt talvella pimeän aikaan masennukseen vajoaa helposti. Nyt kuitenkin mikrodosetuksen aloitettuani olen ollut huomattavasti pirteämpi sekä iloisempi. Olen myös saanut aivan käsittämättömän paljon aikaiseksi! LSD:n vaikutuksen alaisena huomaa yhtäkkiä sellaisia asioita, jotka on ohittanut jokapäiväisessä elämässä niitä näkemättä. Olenkin käyttänyt LSD:tä mm. siivouksessa, sillä silloin näkee pienetkin yksityiskohdat ja huomaa siivota jonkin useamman kuukauden pöydällä lojuneen tavaran kaappiin. 50μg on esimerkiksi sellainen annos, että siivosin maanisesti kuusi tuntia putkeen ja sain siis vihdoin itsestäni irti koko talon suursiivouksen tekemisen!
Tänään otin heti herättyäni 25μg ja olen mm. kirjoittanut monta sivua tekstiä erääseen avoimen yliopiston kurssin esseeseen. Kirjoittaminen on helppoa, sillä pystyn keskittymään paljon pidempiä aikoja kerrallaan ja ajatukset juoksevat selkeänä. Lisäksi saan ihan itsessään buustia ja innostusta siitä, kun ylipäätään saan jotain aikaiseksi ja silloin innostun vielä lisää, eli vaikutus on ikään kuin kaksinkertainen.
Lisäksi tietysti on tullut pohdittua omaa elämää ja tavoitteita ja saanut päässä leijailevista ajatuksista kiinni ja suunnitelmia järjestykseen. Näiden kokemusten pohjalta aion ehdottomasti jatkaa mikrodosetusta!
Lukijan kommentti (tähän postaukseen liittyen: https://elamansuola.wordpress.com/2013/05/03/suosittelisinko-huumeiden-kokeilemista):
”Mut voitsä rehellisesti sanoo et sun huumeiden ”käyttö” on pysyny siinä mitä sä ajattelit ja ns. suunnittelit alunperin. Se mua eniten harmittaa ku meni kokeilemaan et en pysyny siinä missä piti. Esimerkiks sanoin ittelleni et mihinkään muuhun ei kosketa ku nameihin tai et otan vaan max kerran kuussa. Ei mul ns. Yli oo menny tai mitään narkkarin vaaraa vieläkää mut silti. Mua ärsyttää se et oon kumminki juhlinu useesti kuukausien aikana ja vaarattomista essoista menty jo pitemmälle. Sen takii mä en viel pysty sanoo kellekkään et suosittelisin kokeiluu.”
On muuten ihan hyvä lukea välillä omia vanhoja postauksia. 😀 Ehkä ajatukset on joiltain osin muuttunu, koska oon itse muuttunut aika paljon. Ja ei, en voi kyllä rehellisesti sanoa, että käyttö olisi pysynyt siinä missä ajattelin. Välillä on tullut kausia, jolloin kaikki päätökset on lentäneet romukoppaan. Toisaalta nyt olen siinä tilanteessa, että olen vähentänyt alkoholin käyttöä todella radikaalisti, lopettanut lähes kokonaan. Oli kausi, kun olin siihenkin todella koukussa ja tuli juotua lähes joka toinen päivä. Nyt olen siis ollut useamman kuukauden juomatta. Ja siitä pääsin deelien avulla irti. Että on niissä huumeissa hyvääkin. Tosin ehkä piri ja essot ei ole niitä maailman parhaimpia, joita kannattaisi lähteä käyttämään. Olen nähnyt, miten niiden käyttö on lisääntynyt ihan todella paljon esim. yökerhoissa tässä viimeisen parin vuoden aikana! Mun mielestä ehkä liikaakin. Ja oma kokemus on, että kaikilla ei ole sitä tahdonvoimaa sitten lopettaa, kun on aloittanut. Toisaalta taas, olen nähnyt useamman ihmisen käyttävän aikansa ja kyllästyvän sitten. Mutta joka tapauksessa: on huumeita ja huumeita. Tiettyjä huumeita voidaan käyttää ihmisen hyväksi. Esim. psykedeelit oikein käytettynä voi parantaa vaikka vaikeasta masennuksesta ja ne onkin palailemassa hoitokäyttöön (lue esim. tämä: http://www.image.fi/image-lehti/psykedeeliset-huumeet-ovat-palaamassa-hoitokayttoon). Kaikki me tosin ollaan yksilöitä eli ei voi yleistää. Mutta loppujen lopuksi ei ole kyse siitä aineesta, jota käytät. Jos sun elämässä ei ole kaikki tasapainossa ja korvaat sitä jollain asialla, oli se sitten vaikka kahvi, alkoholi, facebook tai mitä vaan, niin sulla on vaarana jäädä siihen koukkuun, koska siitä tulee hetkellisesti hyvä olo. Ongelman ratkaisu olisi se, että saisit sen sun elämän siihen tasapainoon… Ja siinä taas deelit voi olla yhtenä apuna. 😉
Täällä laajasti tietoa: http://www.tuomaskarhunen.com/kannabis-avoin-kirje-savon-sanomille/
Kesällä kävi vähän ikävästi: tuli vedettyä piriä ihan liikaa ja päädyin sitten tosi huonoon kuntoon… Oltiin Summer Soundissa ja pirin lisäksi söin sieniä ja tietysti join muutaman ja poltin sauhua. Luulen, että siinä pirissä oli kyllä jotain paskaa seassa. Tai sitten kaikki johtui vaan siitä, että en ollut tajunnut syödä kunnolla ja verensokerit laski rajusti. Muistan, että oli hauskaa ja tanssin. Olin ottanut kaksi pommia, mutta ei oikein tuntunut missään. Pyysin sitten kaverilta vielä yhden pommin. Se ei tainnut edes alkaa vaikuttaa, kun alkoi heikottaa.
Oli pakko mennä istumaan. Lähdin aika pian vessaan ja tuli tosi huono olo. Siis sellainen pyörrytys, jalat ei kantaneet. Ilta oli ihan lopuillaan ja kuulin kun musa loppui. Mutta en päässyt liikkeelle. Ajattelin, että istun vessassa vielä hetken, että pahin olo menee ohi. Mutta teki vaan pahaa. En oksentanut kuitenkaan, istuin vaan ja yritin koota itseäni. Hetken päästä järjestysmies tuli kolkuttelemaan ovelle, pitäisi lähteä. Sanoin olevani paskalla, että menisi hetki. Se mies jäi siihen oven ulkopuolelle venaamaan. En halunnut näyttäytyä sille, näytin varmaan aika pahalta. Onneksi se lähti hetken päästä ja pääsin livahtamaan paikalta. Olin lähes viimeinen juhlija koko paikassa! Käveleminen oli tosi huteraa. Pidättelin vaan oksennusta. Tajusin, että oli saatava jotain syötävää. Onneksi eräs tyttö antoi lakua kun kävin pyytämässä. Kävin hakemassa takin narikasta ja yritin tuijotella lattiaan, ettei mun isoja pupilleja näkyisi. Pääsin vihdoin ulos, mutta oli pakko taas mennä istumaan. Tajusin, etten millään pääsisi kävelemään 1km päähän kaverin hotellille. Korvissa soi, huohotin vaan.
Siinä pihalla istui pari muutakin tyyppiä ja menin juttelemaan. Mutta ne ei edes kiinnittäneet muhun mitään huomiota ja lähtivätkin sitten aika pian paikalta. Onneksi siihen tuli toinen porukka ja huikkasin niille ihan suoraan, että voisivatko auttaa mua kun oli niin huono olo. Onneksi siinä porukassa tyypit näytti tajuavan missä mennään: yhdellä tytöllä oli isot pupillit ja kertoili tosi avoimesti huumeidenkäytöstään. Mutta sekin porukka teki pian lähtöä. Onneksi, onneksi ohi käveli yksi mies, jolta nää tyypit pyysi apua. Se mies majoittui viereisessä hotellissa ja kävi hakemassa mulle vettä. Sitten oksensin siihen pihalle. Oksennuksessa näkyi sieniä ja yksi lähes aukeamaton piripommi… Oli ihan hirveä olo. Pyysin, josko olisin saanut lähteä hetkeksi sen miehen hotellihuoneeseen. Enhän voinut siihen kadullekaan jäädä! Pelotti poliisitkin… Näytin siltä, että olin tosi kujalla… Onneksi se sopi ja mies sitten talutti mut hotellille. En olisi pystynyt itse edes kävelemään…
Pidättelin oksennusta sen lyhyen matkan ja juoksin sitten vessaan kun päästiin sisälle. Oksensin heti. Olin ihan tosi sekaisinkin, en oikein tajunnut kunnolla mistään… Onneksi se mies sattui olemaan mukava!! Päädyin sitten oksentamaan kolme tuntia putkeen. Suurimman osan ajasta onneksi sain olla yksin, mies lähti viereiseen huoneeseen kavereidensa luokse. Jossain vaiheessa siihen tuli jotain sen miehen kavereita ja laittoivat sitten mun puolesta tekstiviestin mun kavereille, kun en itse siihen kyennyt. Itkin ja tärisin horkassa. Joku kysyi, että olenko ottanut jotain. En tiedä, tiesivätkö huumeista edes. Väitin, etten ollut ottanut. Selitin jotain, että luulin jonkun laittaneen lasiini jotain… En tiedä uskoivatko. Joku tarrasi sitten mun käsivarteen ja kysyi ihan suoraan, että olenko piikittänyt. Jälkikäteen kuulin, että meinasivat soittaa mulle ambulanssin, että pelkäsivät mun kuolevan. Lopulta sammuin siihen vessan lattialle…
Heräsin parin tunnin päästä ja hotellihuone oli onneksi tyhjä. Kömmin sänkyyn ja nukahdin uudelleen. Heräsin siihen, kun kundit palasi. Kaikki kyseli mun vointia. Joku antoi mulle jonkun hedelmän. En muistanut yhtäkään niistä. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, kun ne kutsui mua Elinaksi. Sitten muistin: olin yöllä kertonyt väärän nimen.
Jälkikäteen oon tajunnut, että olin koko sen päivänkin ihan sekaisin. Mulla oli kolmen aikaan iltapäivällä vielä valtavat pupillit! Sainkin jotain kuittailua niistä… Muistan jutelleeni kundien kanssa jotain, mutta en osaa varmaksi sanoa, että oliko kaikki vaan unta vai tapahtuiko oikeasti. Lähdin iltapäivällä juna-asemalle, kun sain itseni ylös. Oli edelleen ihan äärettömän hirveä olo. Muistan, että oli sellainen fiilis kuin en oikeasti olisi ollut siinä, omassa kropassani, kävelemässä kadulla. Se tuntui vaan joltain unelta. Mitähän nekin tyypit mahtoi ajatella musta…
No, eipä ole tuon tapauksen jälkeen tehny mieli piriä! Olin myös juomatta kuukauden. En ole tuolla tavalla sekoillut ja oksennellut edes teininä… Ihan hirveätä touhua, ei enää koskaan… Ja joo, en ole ylpeä tästä. Mutta se oli hyvä opetus. Jatkossa järkevämmin.
Aika mielenkiintoista, että huumeista kirjoitetaan näin positiivisesti jo Suomenkin mediassa. 🙂
http://www.kuudesaisti.net/artikkelit/kun-huumeet-parantavat
Tässä juttu suoraan lainattuna:
Näyttää siltä, että odotettavissa on kiinnostavia uutisia, mitä joihinkin huumeisiin tulee. Löytyykö niitä tulevaisuudessa lääkekaapistamme?
Jotkut muistavat huumevalistuksen koulutunneilta. Koululaisille kerrottiin, miten huumeet tuhoavat elämän ja miten huumekoukkuun jää ensimmäisellä kokeilukerralla. Moni päätti tuolloin olla ikinä koskematta minkäänlaisiin huumeisiin. Jotkut havaitsivat myöhemmin, että huumeiden vaarat vaihtelevat niin aineen kuin käyttäjänkin mukaan. Se vei valistukselta pohjan.
Mutta se ei ole mustavalkoisten käsitysten ainoa haittapuoli. Kaikkien huumeiden käsittely yhtenä vaarallisena kokonaisuutena on myös saattanut pimittää joidenkin niiden terveyshyödyt. Ajatuksen voi myös kääntää toisin päin: jotta näiden aineiden edut ja mieltä positiivisesti laajentavat piirteet pysyisivät poissa laajemman yleisön tiedosta, kaikkia niitä on järjestelmällisesti mustamaalattu vuosikymmenien ajan.
Lääkkeitä vai päihteitä?
Huumeet ovat kautta aikain herättäneet keskustelua, selviää esimerkiksi Mikko Ylikankaan kirjasta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – huumeet Suomessa 1800-1950. Kirjassa käydään läpi erilaisten huumeiden vaiheita, ja sitä miten ”jokainen sukupolvi löytää aina oman huumeensa”. Sykliin kuuluu myös se, että ensin uusi aine herättää kiinnostusta ja sitä saatetaan ajatella esimerkiksi lääkkeenä. Lopulta väärinkäyttö tai käytön seuraukset vievät suhtautumisen toiseen äärilaitaan.
Kiinnostava vaihe suhtautumisessa on myös se, että useita päihteitä on lähestetty ensin ratkaisuna huumeongelmaan. Niinpä esimerkiksi kokaiinia on käytetty morfiinista riippuvaisten hoidossa. 30-luvulla Suomi puolestaan oli laillisesti ostetun heroiinin suurin kuluttaja – sitä käytettiin etenkin yskänlääkkeissä, mutta myös kipulääkkeenä. Sen suosio liittyy tuberkuloosiin, joka oli yleinen sairaus 1950-luvulle saakka. Heroiini lievensi siihen liittyvää yskää, joka pahensi potilaiden tilaa. Huolimatta sen aiheuttamasta riippuvuudesta Suomessa sitä myytiin vielä sotien jälkeen runsaasti.
On kuvaavaa, että monet aineet, joita nyt kutsutaan huumeiksi, olivat käytössä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Vanhimpien päihteiden joukkoon kuuluu esimerkiksi oopiumi, joka Ylikankaan mukaan hyvin todennäköisesti tunnettiin Suomessakin jo keskiajalla. Sitä käytettiin kivunlievitykseen ja sairauksien hoitoon. Kipua lievittävät yrtit, kuten valeriaana ja mäkikuisma, joita kansanparantajat Suomessa ovat käytteneet jo ennen oopiumia, ovat usein myös lievästi huumaavia.
Siinä missä lääketeollisuuden tuotokset pääosin poistavat kipua, ne eivät lisää hyvää oloa. Voisi ajatella, että alkuperäisten rohtojen vaikutuksia tehostaa juuri huumaavuus, mieltä ja oloa kohentavat vaikutukset. Nykylääketiede ei kuitenkaan tunnetusti ole kokonaisvaltaisuuteen pyrkivää, vaan mekaanisesti oireita poistamaan tähtäävää. On myös huomattava, että monet lailliset lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja terveysongelmia.
Nyt kenties ollaan vaiheessa, jossa jyrkän kielteisten kannat saavat rinnalleen vähemmän ehdottomia näkemyksiä. Niistä on kiinnostuttu myös valtamediassa. Se myös tarkoittaa sitä, että kaikkia huumeita ei katsota samasta näkökulmasta, vaan hahmotetaan niiden erot. Myös niiden kohdalla on havaittavissa kiinnostusta mahdollisimman luonnonmukaisia aineita, kuten kannabista tai sieniä kohtaan, joiden nauttimisella on hyvin pitkät perinteet.
Juttumme tarkoitus ei ole pohtia huumeiden laillisuutta tai ottaa kantaa siihen, saati kehottaa tutustumaan huumeisiin.
Tepsiikö kannabis syöpään?
Viime aikoina harva, etenkin ulkomaalaisia medioita seuraava, ei ole välttynyt kannabikseen liittyviltä artikkeleilta. Sen parantavista vaikutuksista puhutaan jatkuvasti enemmän, ja niitä on myös tutkittu tieteellisesti. Sitä käytetään esimerkiksi kivunlievitykseen ja MS-taudin aiheuttaman lihasjäykkyyden hoitoon Suomessakin. Näillä uutisilla ei enää edes ole varsinaista kohuarvoa.
Voimakkaampia reaktioita herättää kuitenkin kannabisöljy. Sen nimittäin kerrotaan tepsivän jopa syöpään. Tiedot perustuvat toistaiseksi lähinnä syövästä parantuneiden omiin kertomuksiin. Tarinansa Daily Mail -lehdessä on jakanut kolmikymppinen David Hibbit. Hän sairastui suolistosyöpään, ja kemoterapiasta ja leikkauksesta huolimatta tilanne huononi: lääkäri antoi Hibbitille vain 18 kuukautta elinaikaa.
Hibbit ryhtyi etsimään tietoa netistä, ja päätyi hankkimaan kannabisöljyä. Grammasta hän maksoi 50 puntaa, ja se riitti hänelle kuukaudeksi. Hän kieltäytyi kemoterapiasta, joka vei voimat. Kannabisöljy poisti kivut, ja vaikka sillä onkin päihdyttäviä vaikutuksia, Hibbitin kokemukset kemoterapiasta olivat paljon pahemmat. Nyt Hibbit on todettu terveeksi. Hän haluaa kertoa tarinaansa, jotta muutkin sairastuneet tietäisivät hänen elämänsä pelastaneesta vaihtoehdosta.
Joukkorahoituksen turvin valmistunut George Wilkinsin ohjaama dokumentti Bud Buddies: Project Storm seuraa puolestaan kuutta eri-ikäistä ja erilaista syöpää sairastavaa henkilöä, jotka käyttävät kannabisöljyä hoitona. Heistä kaikki eivät parane.
Syöpätutkijatkin ovat tietoisia siitä, että kannabinoidit vaikuttavat syöpäsoluihin. Tietoa ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä. Monet ajattelevat, että tutkimusta hidastaa se, että syöpä on tuottava sairaus, eikä sille edes varsinaisesti haluta löytää tepsivää ja yksinkertaista hoitoa. Niinpä sairastuneet joutuvat hankkimaan öljynsä laittomia teitä, mihin sisältyy esimerkiksi riski väärennetystä öljystä.
Arvostetussa Huffington Post -sanomalehdessä raportoitiin viime vuoden lopulla kannabiksen mahdollisuuksista syöpähoidoissa. Jutussa viitataan kannabistutkimuksen edelläkävijän, tohtori Wai Liun tieteelliseen artikkeliin ja haastatellaan häntä. Liun tutkimukset osoittavat, että kannabinoidien ja säteilyhoidon yhdistäminen vaikuttaa lupaavalta tavalta hoitaa jopa aggressiivista aivosyöpää. Kannabisöljyssä sekä Liun tutkimuksissa käytetään kahta erilaista kannabinoidia, THC:tä sekä CBD:tä, joiden yhteisvaikutus vaikuttaa syöpätutkimuksen kannalta tehokkaimmalta.
Toisessa Briteissä tehdyssä tutkimuksessa puolestaan tutkittiin useamman kannabinoidin yhdistelmää ja osoitettiin, että valmiste voi tappaa leukemiapotilaiden syöpäsoluja. Jo 70-luvulla kannabiksen todettiin vähentävän ja helpottavan taudeissa, joihin kuuluu kouristuskohtauksia. Yksityishenkilöt ovat raportoineet myös tapauksia, joissa kannabis on auttanut esimerkiksi autismin hoidossa. Niistä voi lukea paitsi Huffington Postin artikkelista, Face of Cannabis -blogista.
LSD voi auttaa masennukseen
Psykedeelisistä huumeista tulee ensimmäisenä mieleen 60- ja 70-luku ja hipit. Noihin aikoihin psykedeelisiä päihteitä kokeili myös muuan Amanda Fielding. Hän kuvailee, että LSD, sienet ja kannabis läväyttivät hänen tajuntansa ovet selälleen.
Pian suhtautuminen kuitenkin muuttui, myös tieteellisessä yhteisössä, jossa näiden aineiden mahdollisia hyötyjä ja käyttötapoja oli tutkittu. Sen taustalla Guardian-lehteen haastateltu Fielding ajattelee olevan pelon. 70-luvun jälkeen keskustelun painopiste on ollut huumeiden vaaroissa, eikä niitä enää saatu käyttää esimerkiksi tutkimuksissa. Aatelisrouva Fielding on kuitenkin omistanut elämänsä psykedeelisten ”päihteiden” tutkimuksen tukemiseen.
Hän ajattelee, että ne ovat tärkeässä roolissa ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Niihin, sielun sairauksiin, moderni lääketiede ei ole hänen mukaansa löytänyt juurikaan toimivia hoitokeinoja.
Ahdistuksen ja masennuksen hoidon lisäksi psykedeelit, eli LSD, mdma eli ekstaasi ja psilosybiini, jota saadaan sienistä, voivat auttaa todennäköisesti myös riippuvuuksien hoidossa. Keskustelua psykedeelien positiivisista vaikutuksista käydään Suomessakin. Image-lehdessä julkaistiin hiljattain laaja artikkeli otsikolla ”Psykedeeliset huumeet ovat palaamassa hoitokäyttöön”.
Jaakko Kilpeläisen jutussa kokemuksistaan kertoo opiskelija, joka sai elämänhalunsa takaisin LSD:llä itseään lääkiten. ”Masennus loppui kuin seinään. Maailmaan palasivat värit, ja ensimmäistä kertaa ilma tuoksui joltain. Terveys alkoi kiinnostaa. Tupakointi loppui ja meditointi alkoi”, haastateltu Minna kertoo.
LSD:n mahdollisuuksia kuolemanpelon lievityksessä on tutkittu myös. UCLA-yliopiston tutkimukset antavat osviittaa siitä, että psilosybiini voi auttaa kuolemansairaita potilaita hyväksymään kuoleman. Imagen jutussa kerrotaan, miten tutkimukseen osallistuneen Annie Levyn viimeiset hetket muuttuivat psilosybiinin ansiosta merkittävästi. Hän ei enää kokenut ahdistusta ja alkoi uskoa uudelleen tuonpuoleiseen. Levyn puoliso myös koki, että psiolysvin muutti tilannetta ratkaisevasti, ja Annie myös suhtautui häneen ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. Merkittävä tutkimus mainitaan myös Guardianin artikkelissa.
Vastauksia perimmäisiin kysymyksiin
Moderni tiede pyrkii pääosin ratkaisemaan tieteellisiä ongelmia – sellaisia, joihin sillä on konstit ainakin etsiä vastausta. Sen ulkopuolelle jää joukko kysymyksiä, joihin ei löydy ”tieteellistä” ratkaisua, mutta joilla on suuri merkitys elämässämme. Sellaisia on juuri kuolemanpelko, mutta myös elämän merkityksellisyys – jonka ollessa kadoksissa masennus saattaa saada sijaa.
Onkin siis mielenkiintoista, että John Hopkinsin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa 70% 36 psilosybiiniä nauttineesta potilaasta kertoi, että he kokivat kokeen aikana yhden elämänsä merkityksellisimmistä kokemuksista. Koe mainitaan sekä Guardianin ja Imagen jutussa. LSD puolestaan ei ainoastaan avaa tajunnan ovia, kuten Fielding kuvailee, vaan jutussa mainitaan myös sen yhteys luovuuteen. Sen ei myöskään tiedetä aiheuttavan riippuvuutta tai olevan vaarallista suurinakaan annoksina.
Itse psykedeelien käyttöön ja niiden aiheuttamaan ”trippiin” voi liittyä pelottaviakin kokemuksia. Sellaisista kertoo Imagen artikkeliin haastateltu Tunna Milonoff, joka kokeili ayahuasca-kasvia Amazonissa. Ayahuascasta valmistettua juomaa nautitaan tavallisesti ryhmässä ja kasvin sekä siihen liittyvän perinteen tuntemien henkilöiden johdolla. Kasvia käytetään Amazonin seudun alkuperäisasukkaiden piirissä erilaisissa rituaaleissa. Sillä on tärkeä hengellinen rooli: sen avulla ajatellaan saatavan tietoa näkymättömistä ulottuvuuksista. Ayahuascalla on ollut myös roolinsa näiden yhteisöjen taiteelliselle ilmaisulle, ja se on osa myös niiden kulttuuria ja mytologiaa.
Myös pohjoisessa shamaanit ovat käyttäneet psykoaktiivisia sieniä niin parantamiseen kuin omassa työssään tietoisuutensa laajennukseen. Sienien käytöllä on vuosituhantiset perinteet, joten voi arvella että niillä on ollut tärkeä rooli monien kansojen maailmankuvassa, keksinnöissä ja hyvinvoinnissakin. Vuodesta 71 alkaen ne ovat Suomessa olleet laittomia, mutta shamaanien toimia on pyritty rajoittamaan aiemminkin. On helppo ajatella, että taustalla ei ole ainoastaan väestön suojelu, vaan myös pelko siitä, mitä tajunnan laajentumisella ja uusien perspektiivien avautumisella voisi olla seurauksena laajemmalla, yhteiskunnallisella tasolla.
Se, että sieniä käyttivät shamaanit ja he myös johtivat niiden käyttöä hoidoissa, on tärkeä asia muutoinkin. Sieniä ei käytetty viihdekäyttönä, vaan niiden voimia kunnioitettiin, samoin niiden aiheuttamia vaikutuksia. Jos näistä aineista aletaan kehitellä lääkkeitä, on toivottavaa, että myös niihin liittyviä perinteitä tutkitaan tästä näkökulmasta. Silloin niiden hyvistä puolista saadaan mahdollisimman paljon irti.
pääkuva: freeimages.com
Lähteet:
Mikko Ylikangas: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – Huumeet Suomessa 1800-1950. Atena, 2009.
http://www.huffingtonpost.com/2014/11/18/marijuana-brain-cancer_n_6181060.html
http://www.theguardian.com/society/2015/apr/26/lsd-amanda-feilding-depression-anxiety-science
http://www.image.fi/image-lehti/psykedeeliset-huumeet-ovat-palaamassa-hoitokayttoon
http://taajuus.arkisto.metropolia.fi/2013/01/transsitanssi-yhdistaa-tunteen-ja-taiteen/
”Toisen kappaleen pudotessa vihellys ja huuto alkavat. Veikkaan, että tämä on bändin uutta materiaalia, josta kuulin puhuttavan aikaisemmin. Ihmisten ilmeet ovat euforisia. Suuri osa tanssii silmät kiinni, mutta silti osumatta muihin. Tämä hämmästyttää minua suuresti.
Hetki kuluu, ja uusi biisi on päässyt vauhtiin. Meno alkaa näyttää niin hyvältä, että päätän lähteä tanssilattialle kokeilemaan tanhukenkiäni. Livahdan sulavasti ihmisten sekaan. Kukaan ei töni tai örvellä. Menen niin keskelle lattiaa kuin vain voin ja aloitan silmittömän joraamisen. Jossain vaiheessa suljen silmät, ja musiikki vie minut mennessään. ”
Kannattaa syödä sienet ruisleivän kanssa niin ei maistu niin pahalta 😉
Apua, mistä edes aloittaisin? Niin paljon on tapahtunut – mutta niin vähän kuitenkaan konkreettisesti muuttunut. Samaa elämää, mutta minä olen eri minä. Paljon naurua, paljon uusia kokemuksia (ja uusia huumeita ;)), paljon mieleenpainuneita muistoja. Paljon myös kyyneleitä, sydänsurua, yksinäisyyttä. Vahvoja tunteita ja vahvaa tunnottomuutta. Kesä oli erilainen. Uusi maailma! Liian vähän auringonpaistetta, mutta ne muutamat hetket olikin sitten sata kertaa upeammat! Tästä kaikki vasta alkaa…
Oltiin nyt toista kertaa hippibileissä, saman järjestäjän järkkäämät juhlat siis. Tällä kertaa bileisiin oli nähty hieman enemmän vaivaa ja mm. sisäänpääsyä varten oli punottu hienot rannekkeet. Myös kävijöitä oli tällä kertaa enemmän ja fiilis siten entistäkin parempi.
Bileet alkoivat yhdeksältä ja saavuimme paikalle jo puoli kymmeneltä. Jo silloin tanssilattialla oli noin 10 henkeä tanssimassa ja määrä vain kasvoi illan mittaan. Tällä kertaa oli omasta mielestäni parempaa musiikkia ja itsekin tanssin tosi paljon. Heti illan alkajaisiksi menin polttamaan jointin ja pummin tulta yhdeltä tyypiltä. Sytytettyäni jointin, tämä tyyppi kysyy kiinnostuneena, että mitäs oikein poltan. Vastasin vain, että no mitähän. Ja tyyppikin oli että niin joo ja pummasi savut. Muutenkin sauhu haisi kyllä koko ajan eikä muidenkaan huumeiden käyttöä hirveästi peitelty. Aika monella oli isot pupillit ja oli joukossa myös enemmän sekaisin olevia henkilöitä.
Olin pitkään miettinyt, että mitä huumeita näissä bileissä käyttäisin. Viimeksi olin ottanut lsd:tä, mutta siitä tuli vähän epämukava, jännittynyt olo. Myös sienet ovat viime aikoina olleet tauolla, sillä niistä on pääasiassa tullut huonot fiilikset. Ekstaasi sen sijaan kiinnosti ja päätinkin ottaa puolikkaan esson. Se itse asiassa sopi noihin bileisiin hyvin. Tosin luulen, että mikä itseäni essoissa nyt viehättää on niihin lisätty piri, ei niinkään mämmi. Nimittäin aluksi alkoi vaikuttaa piri ja fiilis oli mitä loistavin! Höpötin miehelle ja tanssin ja sinkoilin vähän sinne sun tänne. Sitten vasta alkoi mdma vaikuttaa ja olo muuttui raskaaksi ja vähän väsyneeksi, meni ikään kuin hyvät fiilikset huonommaksi. Siis kyllähän mämmikin ihan kivalta tuntuu, mutta ei se minulle oikein sovi mihinkään bileisiin. Yritin kuitenkin reipastua ja tahdonvoimalla sain itseni palaamaan tanssilattialle. Välillä tietysti kävin polttelemassa.
Oli kivaa ja viihdyin, mutta jotenkin jäi vaivaamaan se, ettei kukaan oikein ollut halukas juttelemaan. Itse tietysti essoja nauttineena olisin halunnut vaan höpötellä kaikkien kanssa. Pari kertaa aloitin keskustelun jonkun tuntemattoman tyypin kanssa, mutta ihmiset ei oikein olleet kiinnostuneita jatkamaan juttua. En tiedä johtuiko siitä, että olin tuntematon ja kaikilla oli oma sisäpiirinsä. Toisaalta varmaan psykedeelien käyttäminen vaikuttaa niin, että on jotenkin siinä omassa olossaan vaan, keskittyy itseensä, sulkeutuu oman kuorensa sisään. Tanssilattiallakin kaikki tanssi yksin. Vaikka siis kaveri tanssi vieressä niin silti jokainen tanssi itsekseen, pitäen välimatkan toisiin. Se haittasi myös, sillä olisi ollut kivaa tanssia jonkun kanssa!
No, perjantaina onkin luvassa vähän isommat psykebileet, sillä Pakkahuoneella esiintyy 1200 mics. Ehkä siellä joku voisi olla kiinnostunut myös juttelemaan ja tutustumaan? 🙂
Pari viikkoa sitten päätin pitkästä aikaa ottaa essoja. Taukoa viime kerrasta oli noin viisi kuukautta! Kaivelin siis vanhoja varastoja ja löysin punaisen Bugatin, jonka olin joskus aiemmin tilannut Silkkitieltä.
Menimme paikalliseen yökerhoon jo hyvissä ajoin. Koko päivän olivat perhoset lennelleet vatsassani odotuksesta enkä millään meinannut malttaa odottaa! Olin kuitenkin päättänyt tietyn kellonajan, jolloin ottaisin ensimmäisen puolikkaan. Tosiaan, koska taukoa oli sen verran, olin suunnitellut ottavani ensin vain puolikkaan ja buustaavani myöhemmin toisella puolikkaalla.
Kun kello sitten tuli puoli 11, nielaisin ensimmäisen puolikkaan. Aikaa taisi kulua noin tunti ennen kuin tuntui missään. Ehkä kolmen vartin kohdalla tuntui pieniä kutkutuksia, mutta vasta reilun tunnin kuluttua huomasin vaikutuksen kunnolla. Tauon takia olin odottanut aika voimakkaita vaikutuksia, varsinkin kun nuo punaiset bugatit sisältävät yli 200mg mdma:ta. Harmikseni sain kuitenkin huomata, että kyllähän se vaikutti joo, mutta olisin helposti kestänyt sen kokonaisenkin. Sinänsä voin kyllä suositella noita kyseisiä essoja (niitä on vieläkin Silkkitiellä myynnissä)! Teki mieli jutella ihmisten kanssa ja fiilis oli loistava.
Aika pian otin toisen puolikkaan ja puoli yhdeltä huomasin sen buustaavan oloja mukavasti. Kun suurimmat nousut menivät ohi, kävin polttamassa ensimmäisen jointin. Kannabis nousikin sitten päähän oikein kunnolla ja olin vähän aikaa mukavasti sekaisin. En ollut koko iltana käynyt tanssimassa, koska ihmisten kanssa juttelu oli ollut paljon kiinnostavampaa. Nyt kuitenkin suuntasin tanssilattialle ja aloin pienen alkukankeuden jälkeen tanssia. Ensin siis tuntui, ettei musiikki oikein iskenyt, mutta sitten tapahtui jotain. Tuntui kuinka musiikki yhtäkkiä olisi muuttunut jotenkin kokonaisvaltaisemmaksi ja huh, olin kyllä jonkin aikaa ihan jossain muualla! En tiedä miten se olo sellaiseksi meni, mutta koko maailma katosi ympäriltäni. Ei ollut olemassa mitään muuta kuin se musiikki ja tanssi. Ajatukset eivät pystyneet käsittämään mitään muuta kuin sen hetken, ei ollut mennyttä eikä tulevaa. Vaikka yritin jossain vaiheessa irtautua transsista ja ajatella jotain normaalia juttua niin en vaan yksinkertaisesti pystynyt vaan se musiikki vei uudestaan mukanaan. Oli todella mahtava olo! Harmi kyllä, juuri silloin tuli pilkku, tietysti. 🙂
Oltiin jokin aika sitten Helsingissä yksissä psytrance-bileissä, eräässä isossa yökerhossa. Bileet oli siis yhden ison järjestäjän järkkäämät ja soittajina oli ulkomaisia psytrance-artisteja. Ajankohta ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä bilekansaa olisi voinut olla enemmänkin.
Mutta mihin itsellä eniten kiinnittyi huomio oli se, miten avoimesti ihan tuollaisissa virallisissa yökerho-bileissä käytettiin huumeita. Röökikoppeja oli kaksi vierekkäin, toinen vähän taaempana ja siellä taaimmaisessa kopissa oli aina hirveästi porukkaa ja jointteja polteltiin ja tarjoiltiin muille. Kaverini kysyi joltain random-tyypiltä, olisiko ekstaasia saatavilla ja ei aikaakaan kun tämä tyyppi oli sitä hommannut ostettavaksi. Tanssilattialla osa porukasta oli todella sekaisin eli niin, että sen huomasi kyllä tyhmempikin heti. Ja no, kyllähän niissä biiseissäkin laulettiin huumeista. 🙂
Olin kiinnittänyt huomioni yhteen tyttöön, joka tanssi yhteen putkeen koko illan ilman taukoja. Tyttö oli nähnyt vaivaa pukeutumisen eteen ja hänellä oli mm. siivet selässä. Kun viimeinen biisi oli soinut, tyttö oli vihdoin lähtenyt tanssilattialta ja päätti ilmeisesti käydä vessassa. Olin itse tässä vaiheessa iltaa juuri tulossa vessasta ja astumassa juuri tyttöjen vessan oviaukosta käytävälle kun näin tytön. Tyttö oli todella sekaisin, silmät suurin piirtein pyörivät päässä. Näin vierestä, kun tyttö käveli suoraan seinän luo ja yritti ikään kuin avata näkymätöntä ovea siitä seinästä. Eihän se tietenkään auennut ja tyttö näytti hetken aikaa hyvin hämmentyneeltä. Sen jälkeen tyttö kääntyi katsomaan minua ja minä sitten sanaakaan sanomatta näytin vaan peukalolla oikean suunnan vessaan, jonne tyttö lähtikin hoipertelemaan. Heh, mitähän aineita oli mahtanut käyttää. 😀
Vaikka iso osa porukasta olikin sekaisin, ilta sujui hyvin rauhallisesti, niin kuin psytrance-bileissa yleensäkin. Mitään järjestyshäiriöitä ei todellakaan ollut vaan kaikki pitivät hauskaa ja tanssivat tai juttelivat ihmisten kanssa. Mukavat bileet siis, vaikka musiikki ei ehkä ollut omasta mielestäni parhaimmasta päästä. Mutta ihan hauska siis huomata, että huumeita voi jo näköjään käyttää yökerhoissakin aika avoimesti!
Neuroscientist Dr. Michele Ross says she believes everyone can benefit from ‘vitamin weed’, or daily cannabis oil use. “Cannabis is the key to unlocking preventative medicine,” says Dr. Ross. “It helps protect your DNA from damage so it can actually slow down the aging process. I think everyone should use cannabis oil, you should learn about it, you shouldn’t be afraid.”
On tullut viime aikoina oltua vaan kiltisti niin kerronpa nyt menneistä huumeiluista. 🙂 Uusi vuosi on itselle aina jotenkin hankalaa aikaa, niin kuin kaikki juhlapyhät muutenkin. En tiedä mikä siinä on, mutta en tykkää yhtään viettää juuri niitä juhlia, joita kaikki muut viettää. Tänäkin vuonna halusin siis jättää koko juhlinnan väliin. Mies lähti kavereittensa kanssa kaupungille ja minä jäin yksin kotiin. Mietin siinä kuitenkin, että jotain kivaa olisi mukava tehdä. Päätin sitten maistella vähän sieniä ja korkkasin myös siiderin. Sienet, ah. 😉 En enää muista iltaa kovin hyvin, mutta nousut oli tosi mukavat, energiset. Laitoin psytrancea soimaan IHAN täysiä ja tanssin ja hypin olkkarissa, kun se musiikki vaan kuulosti niin täydelliseltä! Nauroin ääneen ja nautin olostani täysillä. Oli aivan älyttömän kivaa yksikseen! Sitten kun kello alkoi näyttää puoltayötä käärin itselleni illan ensimmäisen jopon ja menin ulos odottamaan vuoden vaihtumista ja polttelemaan. Kello oli noin viittä minuuttia vailla. Sauhuhan nousi sitten todella kovaa hattuun ja voimisti sienten vaikutusta. Meidän pihalla oleva iso koivu näytti toooodella mystiseltä! Se huojui ja oksat liikkuivat ja kurkottelivat minua kohti, puu eli! Aivan tajuttoman siistin näköistä ja tuijotin sitä lumoutuneena. Lähialueella ammuttiin raketteja ja se ääni kuulosti todella hassulta, ihan kuin pommeja olisi räjähtänyt. Ääni kaikui ja kimpoili, sienet tekivät sen, että ääniaallot kuulostivat kulkevan todella hitaaaaasti ja matalalla. Todella mielenkiintoisen kuuloista. Myös räjähtävät raketit näyttivät hauskoilta. Aika pian halusin kuitenkin lähteä takaisin sisään, sillä sienet saavat itsessä pienen ahdistuksen aikaan ja mietin, että miltä mahdan näyttää, jos vaikka joku naapuri näkee. Kaiken kaikkiaan kyllä todella mukava uusi vuosi eikä yhtään haittaa, että vietin sen yksin. 🙂
Uudet tuulet puhaltaa, niin kuin pitääkin. 🙂 Opiskelut on vieneet uusiin paikkoihin ja bilettäminen on jäänyt. Yritän suorittaa vuodessa perus- ja aineopinnot niin kyllähän se täysipäiväistä opiskelua on. Tällä hetkellä ei hirveästi ole vapaa-aikaa, kun pitää istua luennoilla, lukea tentteihin ja kirjoittaa laajoja esseitä. Mutta eipä haittaa. Virkistävää tavata uusia ihmisiä ja oppia uusia asioita. Ja suunnitella tulevaisuutta! Avoimen yliopiston opintojen lisäksi suunnitelmissa on muutakin lisäkoulutusta eli kyllähän tässä ainakin vuodeksi eteenpäin on hommaa. En ole sauhuakaan polttanut kuin kaksi kertaa ja yhden siiderin juonut tänä vuonna. Ja hyvä näin. 🙂
Näitä bileitä oltiin odotettu jo aika kauan. Olin ostanut liput ja varannut hotellin jo pari kuukautta sitten. Meitä oli tällä kertaa kuuden hengen porukka liikkeellä. Olin miettinyt useampaan kertaan, että millaisissa oloissa näissä bileissä olisin. Aluksi suunnittelin, että ottaisin puolikkaan lapun. Mutta siitä olisi ehkä mennyt liian sekaisin. Sitten harkitsin ekstaasia. Mutta sitten en olisi jaksanut tanssia. Lopuksi päädyin sellaiseen ratkaisuun, että polttaisin sauhua ja joisin pari. Silloin varmaankin jaksaisi tanssia ja olisi juuri sopivassa pöhnässä. 🙂 Mutta hotellihuoneessa ennen keikalle lähtöä koko muu porukka veteli pirilaineja niin tulihan siinä sitten itsekin otettua yksi viiva. Ja kannatti! Nimittäin yhdistelmä oli aika täydellinen tuollaisiin bileisiin. Piri oli ilmeisesti aika hyvää ja yhden viivan voimin tanssin koko illan. Pari siideriä pehmensi oloja ja kun päälle kävi polttamassa säännöllisin välein yhden jopon, fiilis oli aivan loistava!
Mutta se, miten sain nuo jopot salakuljetettua sisälle, ei ollutkaan ihan iisi juttu. Oltiin poltettu matkalla pari jopoa ja jonossa olinkin aika sauhuissa. Aa onneksi potki niin hyvin, että pystyin kuitenkin toimimaan normaalisti. Mulla ei ollut laukkua mukana vaan kännykkä, rahat ja sauhut olivat mekon taskussa. Huomasin kuitenkin heti ovien jälkeen, että siellähän on taskujen tarkastus! En ollut yhtään osannut odottaa sitä enkä siis varautunut piilottamalla huumeita. Yritä siinä nyt sitten hirveissä sauhuissa yhtäkkiä alkaa säheltämään! Onneksi narikka oli vielä ennen tarkastusta (!) ja sain aikaa miettiä mihin jopot piilotan. Narikassa onnistuin kuitenkin säheltämään vähän lisää, kun en muistanut jäädä odottamaan vaihtorahoja antamastani kaksikymppisestä. 😀 Narikkatyöntekijä huuteli sitten perääni kovaan ääneen – ihan kuin tarvitsisin lisähuomiota osakseni. Tarkastusjonossa oli pieni paniikki, koska varmastikin silmistäni olisi jo heti jotain huomannut (piri oli tällä kertaa laajentanut pupilleja vähäsen) ja höpötin hermostuksissani jotain tyhmää ja en ollut vieläkään keksinyt hyvää piilotuspaikkaa happyboxille. Tungin sen sitten rintsikoihin, mutta toimituksen taisi nähdä aika montakin tyyppiä mukaan lukien toisessa rivissä oleva järjestysmies. Onneksi niitä ei tainnut hirveästi kiinnostaa. Ja kyseessähän oli vain pari jopoa. Mutta oli ihan hauskaa katsoa muiden sisääntulijoiden reaktioita tarkastukseen, en ollut ainoa joka panikoi. 😀
Oikeastaan heti sisääntulon jälkeen alettiin tanssia. Oli vaan niin hyvää musiikkia! Tanssijalkaa alkoi pakostikin vipattaa, kun pirikin potki kivasti. Aika pian erkaannuin muusta porukasta ja lähes koko illan tanssin yksin. Meininki oli tällä kertaa vähän erilainen. Joukossa oli luontohippejä, teknohippejä, kännisiä perusnuoria, pissiksiä, ja sitten kaikki ne ihmiset, jotka käytti jotain huumetta. Sulauduin joukkoon hyvin ja oli mukavaa kun kaikilla oli mukavaa. 🙂 Kaikki olivat hymyssä suin ja joukkoon mahtui jos minkälaista persoonallisuutta. Bongasin joukosta pari aikaisemmista bileistä tuttua naamaa, mutta harmi vaan kukaan ei tullut juttelemaan. Ei sillä, olo oli oikein mukava itsekseenkin. Piri tanssitti ja kannabis toi psykedeelisiä väreitä. Yhteenkuuluvuuden tunne oli hienoa. Ainoa mikä häiritsi, oli tahmaiset lattiat!
Vähän kyllä kaipaan piriä… Oli pitkästä aikaa todella hyvä tanssifiilis! Ja kun ei oikein muista aineista saa samaa olotilaa. Psykedeelit ei välttämättä sovi bilettämiseen, sauhukin saattaa vähän ahdistaa, ekstaasi yleensä väsyttää, alkoholissa on useampiakin huonoja puolia. Mutta kun ottaa vähän hyvää piriä, ah! Nytkään en edes ottanut paljon eikä jälkioloja tullut ollenkaan. Täytyy melkein harkita, josko sitä käyttäisi jatkossa, mutta vain hyvissä bileissä.
Astrix ei muuten oikein vakuuttanut. Logic Bomb sen sijaan oli todella hyvä! Soitti ihan törkeän hyviä biisejä ja minä ainakin tamppasin täysiä! Monet muutkin jorasi kympillä ja minulta tultiin useammankin kerran pyytämään kulausta vesilasista. 🙂
Harmittaa todella paljon, kun löysin juuri uuden tosi hyvän psytrance-artistin, mutta se on ihan äsken käynyt Suomessa keikalla! Jos teillä on tietoa hyvistä (mieluiten UG) bileistä niin mulle saa infota! 🙂 Nyt seuraavaksi olen menossa varmaankin Daniel Portmanin keikalle ja sitten tietysti Serenaan.
Olin lauantaina yksissä UG-bileissä. Tutustuin yhteen tyyppiin pari viikkoa sitten ja tämä tyyppi sitten kutsui mut noihin bileisiin. En ole koskaan ennen käynyt vastaavissa bileissä enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin, mutta positiivisesti. Meno oli kyllä sellaista, etten viitsi näin julkisesti hirveästi kertoa. 🙂 Musiikki oli hyvää (vaikkakin erikoista), ihmiset oli iloisia ja mukavia ja ilmapiiri aivan älyttömän upea! Kaikki oli paikalla omana itsenään ja joukossa olikin aika erikoista porukkaa. Rastapäitä, luomuhippejä, reivaajia, taviksia ja mitä kaikkea. Dekot oli hienot ja ruokaakin oli tarjolla. Salissa tanssittiin sukkasillaan tai paljain jaloin. ”Olohuoneessa” oli oleskelutila eli lattialle oli levitetty mattoja ja tyynyjä. Osa makoili tai nukkui, jutteli keskenään tai piirteli. Ulkona jointti kiersi ringissä ihan avoimesti. Iso osa oli huumeissa, vähintään poltellut. Osa oli ilmeisesti syönyt sieniä ja yksi tyyppi kertoi minulle ottaneensa eetä eli ilmeisesti sitäkin siis oli liikkeellä. Itse olin ottanut puolikkaan lapun ja tietysti poltellut. Musiikki, valot ja ihmiset teki olosta sekavamman ja olinkin yhdessä vaiheessa ihan jossain muualla. Muistan, etten pystynyt kontrolloimaan kehoani vaan kroppa tanssi itsekseen musiikin tahtiin. Olisi voinut mennä paniikkiin, mutta sen sijaan annoin mennä ja heittäydyin. Tunnelma oli niin mahtava, ettei ollut väliä, vaikka olisin tehnyt jotain hölmöä. Oli todella vapauttavaa päästää irti. Toisaalta illasta jäi vähän epävarma fiilis, koska en oikeastaan tuntenut paikalta ketään ja välillä oli sellainen olo, että ihmiset tuijottaa ja että erotun joukosta. Mutta ehkä se oli vain kuvitelmaa. Bileet kesti kahteentoista asti aamulla, musiikki soi siis 16h putkeen! Välillä oli rauhallisempaa ambientia ja porukka nukkui lattialla vierekkäin, aamupäivällä alkoi taas nopeampi musa. Kaiken kaikkiaan todella upeat bileet! Lisää näitä!
”millähän tavalla mä nyt alkaisin arvostamaan enemmän luontoa ja rakkautta, jos menisin sekaisin jostain sienistä? koenko saman valaistumisen, jos saan ruokamyrkytyksen homeisesta ruuasta? mutta niinhän se on, että kaikki nistit ja alkkikset ovat omasta mielestään niitä suuria maailman parantajia..”
On hirveän vaikeaa selittää, millainen muutos ajattelussa tapahtuu, kun kokeilee psykedeelejä. Koska jos et ole ikinä kokeillut, et voi edes aavistaa sitä. Se ei ole samanlaista kuin alkoholi, ei todellakaan. Se ei ole yksinkertaisesti mitään sellaista, jota voisit määrittää tietämilläsi käsitteillä, koska et vielä tunne edes niitä käsitteitä, joilla itse asiaa voisi määritellä.
Mitä näen joka päivä: vihaa, katkeruutta, ilkeyttä, kateellisuutta, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä, väsymystä, surua, turtumusta jne. Ihmiset suorittaa koko ajan jotain, on kiire ja stressi, kun rahat loppu ja laskut pitäisi maksaa. Ei siinä jaksa välittää juuri muista kuin itsestään ja lähiperheestään. Mutta ei se ole ihmisten vika, se on tämän systeemin vika. Eivätkä ihmiset tajua, että heillä olisi valta muuttaa kaikki. Heillä olisi valta lopettaa sodat, lopettaa köyhyys, lopettaa toisten riistäminen. Ihmiset voisivat tehdä tästä maailmasta onnellisen paikan elää. Paikan, jossa kukaan ei kärsisi.
Ja miten psykedeelit nyt sitten tähän liittyy. No psykedeelit saavat ihmisen ajattelemaan asioita täysin uudesta perspektiivistä. Et pelkästään opi ajattelemaan laatikon ulkopuolella vaan tajuat, ettei laatikkoa ole. Yhtäkkiä tajuat konkreettisesti, että kaikki tähänastinen, johon olet uskonut, ei pidäkään paikkaansa. Tai ainakin tajuat itsestäsi asioita. Opit ehkä hyväksymään itsesi ja sitä kautta muutkin ihmiset. Tajuat, millainen ihminen olet ja mitä haluat. Tai tajuat mitä et halua. Tajuat, että niitä rajoja ei ole. Ymmärrät, että voit tehdä mitä vain, saavuttaa ihan mitä vain. Ja ennen kaikkea saat hyvää elämääsi. Opit arvostamaan pieniä asioita. Opit näkemään kauniin tai ainakin opit pysähtymään ja nauttimaan niistä pienistä kauniista asioista.
Psykedeelit ovat minulle Hyviä. Ne tuottavat hyvää: suvaitsevaisuutta, anteeksiantamisen kykyä, rakkautta, iloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta (muiden ihmisten ja luonnon kanssa).
Sillä ei ole väliä, kuinka hyvin menestyt tai kuinka paljon rahaa ansaitset elämäsi aikana, kuinka kallis auto tai iso talo sinulla on, kuinka hienoja vaatteita tai tavaroita. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä kuin omalla onnellisuudellasi. Ja vinkkinä: oma onnellisuus yleensä tulee kestävimmin muiden onnellisuuden kautta. Elämä on lyhyt ja sitä on aivan turha tuhlata typeriin, itsekkäisiin asioihin. Sen sijaan käytä aikasi elämästä nauttimiseen, rakastamiseen, luonnon kauneuden ihastelemiseen ja ihmettelemiseen, hyvän tekemiseen.
Muista, että kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Sinä voit muuttaa elämäsi hetkessä. Jo pelkkä ajattelutavan muutos vaikuttaa. Esimerkkinä kaksi ihmistä, jotka molemmat kompastuvat aamulla pöydän kulmaan ja satuttavat varpaansa. Toinen suuttuu, karjuu, kiroilee. Fiilis on pilalla heti aamulla. Hän miettii, että mitähän pahaa seuraavaksi tapahtuu. Hän oikein odottaa sitä ja kyräilee, mulkoilee muita ihmisiä. Hänen mielialansa on ärsyyntynyt, hän saattaa esim. suuttua tai haastaa riitaa muiden ihmisten kanssa. Hän jakaa negatiivisia tunteita ympärilleen. Töissä pomokin miettii, että pitäisiköhän tuo ärripurri potkia firmasta ulos seuraavien yt-neuvottelujen yhteydessä. Entäs sitten toinen, joka ottaa kompastumisen neutraalisti. Hän pyrkii ajattelemaan positiivisesti, vaikka varvasta jomottaakin. Hän on iloinen, tervehtii ihmisiä, auttaa ehkä avaamaan oven, hymyilee. Hän tartuttaa hyvää mieltä ympärilleen ja saa muut ihmiset pitämään hänestä. Pomo miettii, että tuolle työntekijälle pitää antaa palkankorotus!
Psykedeelit ovat saaneet minut ajattelemaan positiivisesti ja näkemään elämän kauneuden. Olen täynnä energiaa ja hyvää mieltä. Vaalin niitä asioita, joita minulla on. En murehdi niitä asioita, joita minulla ei ole. Olen löytänyt suunnan elämälleni. Olen kasvanut henkisesti, paremmaksi ihmiseksi.
Tietysti nämä asiat on mahdollista saavuttaa myös ilman psykedeelejä. Psykedeelit vaan tekevät prosessista (yleensä) nopeamman ja ehkä myös helpomman. Psilosybiinisienet ovat riippumattomien, yliopistollisten tutkimusten mukaan vaarattomin päihde maailmassa. Lisäksi niillä on valta muuttaa monien ihmisten elämä parempaan suuntaan. Jospa vain niiden vastustajat ymmärtäisivät tämän: että oikein käytettynä niiden avulla voidaan esim. parantaa masennus. Niiden avulla voidaan estää masennuksesta johtuvia itsemurhia. Riippuvuuksiakin niillä voidaan hoitaa: http://www.hs.fi/tiede/a1416284769961
Psykedeelit ovat sellainen ryhmä, jonka käyttäjiä kuvailisin varsin harmittomiksi tapauksiksi. Useimmat psykedeelien käyttäjät sitä paitsi ovat erittäin fiksua porukkaa: yliopiston käyneitä, sosiaalisia, monilahjakkaita, luovia. Yleensä psykedeeleillä on vain positiivisia vaikutuksia käyttäjille. Itse sanoisin, että psykedeelit ovat pelastaneet henkeni! Ainakaan niistä ei ole haittaa yhteiskunnalle. Päinvastoin, ne saattavat esim. pelastaa syvästä masennuksesta niin, että yksilö pystyy taas suoriutumaan omasta elämästään ja menemään töihin. Miksi ne silti luokitellaan erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi ja rangastukset sitten ovat myös sen mukaiset? En näe mitään järkeä siinä, että mahdollisesti jo kuntoutumaan lähtenyt vajoaa sakkojen ja rikosrekisterin myötä takaisin työttömyyteen ja syrjäytymiseen.
Onneksi ajat ovat muuttumassa. Nykynuoret ovat suvaitsevaisia. Internet-aikakautena uudet ajatukset ja näkökulmat leviävät nopeasti joka puolelle. Puolueetonta tietoa on, eikä enää uskota niin helposti propagandaan ja väritettyyn, valheelliseenkin valistukseen. Eniten toivoisin, että sinä eri mieltä oleva lukija voisit miettiä edes sekunnin sitä toista puolta. Niitä mahdollisuuksia. Olisi hienoa, jos esim. psilosybiinisieniä voitaisiin alkaa käyttää ihmisten hyväksi. Ensin laajemmin tutkimuksissa ja sitten lääketieteen apuna. Ei kannata ajatella liian yksipuolisesti tai torjuvasti. Avaa mielesi uusille ajatuksille. 🙂
Itse olen ainakin mielestäni suuri maailman parantaja. 🙂 Psykedeelit ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja olen nyt paljon parempi ihminen kuin ennen. Luettelemani negatiiviset asiat (mm. katkeruus, lohduttomuus, voimattomuuden tunteet) ovat vähentyneet tai kadonneet kokonaan. Olen saanut suunnan elämälleni. Tulevaisuuden tavoitteenani on nimenomaan tehdä hyvää; niin ihmisille, eläimille kuin luonnolle. Haluan tehdä tästä maailmasta paremman paikan. Ja mielestäni onnistun siinä, vaikka saisin aikaiseksi vain yhden hymyn lisää, vain yhden positiivisen ajatuksen, pelastaisin vain yhden hengen. Ja eikö se juuri ole kaiken perimmäinen tarkoitus?
Peace and love! 😉
Elämä on kivaa. Elämästä kuuluu nauttia. Ja sitä olenkin tehnyt. 🙂 Varattiin porukalla mökki paljuineen. Hyvää musiikkia, huumeita, sauna ja palju, ah! Tuli juteltua kaikkia ihan höpöjä ja kuunneltua muiden vieläkin höpömpiä juttuja. Suosittelen muuten, että happo-oloissa testaatte Mystical Fire -ainetta! Oli todella lumoavaa katsoa eri väreissä loistavia liekkejä! Istuttiin varmaan 10 minuuttia ja vaan ihasteltiin. 🙂
Nyt on muuten vihdoinkin elämä ihan konkreettisesti muuttunut kun aloitin opiskelut. Edelleen käyn kyllä töissä, mutta vaan osa-aikaisesti. Avoimessa yliopistossa siis suoritan aineopintoja. Perjantaina on yksi vaativa tentti, jota stressaan aika paljon. Tänä viikonloppuna piti sitten päästä rentoutumaan ja söin sekä perjantaina että lauantaina sieniä. Perjantaina tuli oltua ihan kotosalla, mutta eilen lähdettiin kaupungille pubiin istuskelemaan. Ihmisten katselu on kyllä hienoa! Kun näkee eri persoonallisuuksia. Oltiin rokkibaarissa ja oli upeaa huomata, että samanhenkiset ihmiset on löytäneet toisensa! Arvostan eroavaisuuksia ja on piristävää välillä olla erilaisten ihmisten seurassa. Tai omassa pöydässä kyllä istuttiin, mutta erilaisten ihmisten ympäröimänä. Ja huomasi muuten taas, että ei oltu ainoita huumeidenkäyttäjiä. Menin vessaan niin toisessa kopissa oli kaksi tyttöä ja juttelivat selkeästi ekstaasioloista. Eivät tietenkään suoraan mitään sanoneet, mutta osasin puheesta ja jutuista huomata sen selvästi.
Tapasin muuten okcupidissa yhden tyypin, jonka kanssa mulla oli 97% match. Itse siis etsin sieltä ihan vaan uusia kavereita. Lähdin sitten toiselle paikkakunnalle tapaamaan tätä hippiä. 🙂 Tultiin tosi hyvin juttuun ja juteltiin mm. psykedeeleistä. Hän kutsui meidät psytrance ug-bileisiin joulukuun puolivälissä ja sinne olisi tarkoitus suunnistaa ehdottomasti, pääsee taas kunnon vanhanajan tehdashallireiveihin! 🙂 Mut saattaa bongata myös Astrixin keikalta joulun aikaan. 😉
Otin eilen LSD:tä. Puolikkaan niitä samoja mitä olen ottanut ennenkin. Aloitin illan hyvissä ajoin eli puoli kuuden aikaan. Minulla ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia illan suhteen, halusin vaan päästä taas nauttimaan LSD:n vaikutuksesta ja kokea kaikkea mitä se tuo tullessaan. Ehkä taustalla oli, että voisi tehdä välillä jotain erilaista, rikkoa tavaksi tulleita toimintatapoja. Ajattelin myös, että tänään voisi testata hapon sopimista baariympäristöön. Mutta ei missään nimessä sitä samaa kotiyökerhomeininkiä vaan jotain erilaista. Niinpä heitin jo heti alkuillasta idean ilmoille: mitä jos lähdetään pienelle naapuripaikkakunnalle baariin. Ihan vaan, jotta olisi välillä jotain erilaista. Ei mietitty sitä sen enempää tai suunniteltu tai otettu paineita, ajateltiin illan menevän niin kuin se menee ja se olisi ok.
Mies sitten soitteli vähän kavereitaan läpi ja päätettiin lähteä saunomaan yhden kaverin luokse. Mies oli tässä vaiheessa vielä selvin päin, joten hän hyppäsi ratin taakse ja ajeltiin pimeitä pikkuteitä keskelle korpea. Siellä odotti kaksi hyvin sekaisissa fiiliksissä olevaa tuttuamme. Olin itse siinä vaiheessa jo ihan kivoissa oloissa: en vielä hirmu sekaisin, mutta kahden tunnin nousujen kohdalla. Miehet olivat saunomassa ja minä yksin päärakennuksessa. Olo oli vähän levoton enkä viihtynyt oikein mitenkään päin. Onneksi löysin akustisen kitaran, jota aloin soittelemaan lumoutuneena. Olin kuin pikkulapsi, joka ihmettelee miten soittimesta tulee ääntä kun sitä koskettaa.
Tähän liittyen haluan kertoa yhden ajatuksen, jota olin miettinyt aiemmin päivällä. Pohdin nimittäin lapsen ihmetystä ja miten happopäin ihmiselle tulee se sama lumoutuminen. Miksi lapset tykkää piirtää? Miksi hapoissa on niin mahtavaa piirtää? Koska lapset kokevat asioita ensi kertaa. JA koska hapoissa silmäsi avautuvat ja TAJUAT että voisit aina kokea asioita niin kuin ensi kertaa. Mieti, että ensin sinulla on edessäsi puhdas valkoinen paperi. Koskematon, tyhjä. Sitten piirrät siihen yhden viivan. Paperi ei ole enää tyhjä vaan viiva on tullut sinun tahdostasi ja tekemänä. Piirrät toisen viivan ja tajuat, että kyllä, todellakin MINÄ voin vaikuttaa millaisia muotoja ja kuvioita siihen paperille syntyy. Ja sitten sinulle avautuu huikea ajatus: tuo tyhjä paperi on kuin sinun oma elämäsi. SINÄ pitelet kynää ja SINÄ voit täysin päättää, mitä paperille piirrät. Kuinka upea paikka maailma olisi, jos kaikki ihmiset tajuaisivat tämän?
Palataan illan kulkuun. Ehdin jonkin aikaa rämpytellä kitaraa kunnes toinen meidän tutuistamme tuli saunasta. En ole hirveästi viettänyt tämän miehen kanssa aikaa, mutta eilisen jälkeen voin kertoa etten enää koskaan halua joutua viettämään samaa iltaa hänen kanssaan. Hänellä on tapana juoda hirveät naamat aina baariin lähtiessä ja käyttäytyy sitten ihan idioottimaisesti. No tuli hirvellä ryminällä sisään ja kailotti minulle kovaan ääneen jotain hieman käsittämätöntä. Mietin, että miten onkin saanut itsensä tuohon kuntoon, vaikka kello on vasta kahdeksan. No selvisihän siinä sitten, että ovat ottaneet aiemmin illalla ekstaasia. Voitte kuvitella, että känni-idiootti + ekstaasi = tuplakänni-idiootti. Oikeasti, suusta ei koko iltana tullut mitään järkevää juttua. Juttujen taso oli pippeli-kakka-pissa-pillu. Tämä mies on naimisissa, mutta yritti illan aikana ihan jokaista naista, joka tuli vastaan. Siis ihan joka ikistä. Minuakin moneen kertaan. Ja mikä käsittämätöntä, useat naiset, kauniitkin, jäivät mielellään juttelemaan tämän miehen kanssa. Ja sitten siihen ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä ennemmänkin niin että lopulta tämä känniääliö oli saanut ympärilleen ison porukan. Ihmeteltiin miehen kanssa, että vetääkö idiotismi jotenkin ihmisiä puoleensa. Tykkääkö ihmiset olla sellaisen ihmisen lähellä, joka sekoilee ja örveltää? Ei siis mitään oksentanut tai oikeastaan edes kaatanut juomia tai sellaista, mutta oikeasti kysyi meiltä moneen kertaan illan aikana, että: ”Niin mikä tämä laiva on, jossa me ollaan?” Eli ei siis edes tiennyt, missä olemme.
No mutta nyt menin vähän edelle tarinassa. 🙂 Oltiin siis noin tunnin verran saunomassa ja päätettiin sitten lähteä meille. Oltiin kaikki neljä siinä vaiheessa jo aika sekaisin, minullakin oli olot parantuneet entisestään. Härvättiin hirveästi koko ajan eikä kukaan oikein osannut päättää mitään eikä tiennyt mistään mitään. 😀 Minä kuitenkin ehdotin uudestaan, että tehtäisiin tänään jotain erikoista ja keksittiin sitten meille kuskikin. Niinpä lähdettiin ajamaan meille ja VAU miten hienoa oli istua etupenkillä ja katsoa sitä maisemaa. Oli hyvin epätodellinen olo, ihan kuin olisi katsonut elokuvaa. Pimeä ilta, autonvalot ja pieni, mutkainen ja mäkinen hiekkatie, psytrance soimassa taustalla. Tuli aivan tajuttoman hyvä olo! Tuli hetki kun tunsin kuinka musiikin säikeet upposivat minuun ja nostivat minua ylöspäin. Tunsin kuinka musiikki väreili minussa. Olin puhdasta iloa ja nauroin onnesta.
Kotona saatiin härvättyä noin tunnin verran ja käärittyä parit jointitkin onneksi mukaan. Sitten pakkauduttiin autoon ja lähdettiin ajamaan. Sain matkalla täydellisen idean: mitä jos samalla ajettaisiin Tampereelle asti, eihän siitä hirveästi pidempi matka tulisi! Ja niin tehtiin. 🙂 Minulla ei varmaan koskaan ole ollut niin hauskaa kuin siinä matkan aikana. Nauroin katketakseni meidän jutuille! 😀 Oli aivan älyttömän hauskaa ja ihana odotus päällä illasta. Hyvä olo, hyvää musiikkia ja pidempi automatka sopii hyvin alkuiltaan. Mieskin oli avautunut kuorestaan ja nauroi taas ensimmäistä kertaa viikkoon.
Päästiin perille ja jätettiin auto parkkiin. Olen asunut Tampereella kaksi vuotta ja tunnen kyllä keskustan alueen hyvin. Mutta jotenkin onnistuttiin kaikki eksymään siinä ihan parin korttelin matkalla Fat Ladyyn! Käveltiin melkein ympyrä ja kierrettiin kortteli ennen kuin tajuttiin lähteä oikeaan suuntaan. 😀 Ja oikeasti oltiin siis ihan siinä kulmilla!
Minulla oli ihan järjettömän hirveä pissahätä ja kun pääsin baariin sisään, lähdin reippaasti kävelemään vessoille. Kunnes tajusin käveleväni täysin väärään suuntaan. Mietin, että joku, joka ei ole baarissa koskaan käynyt niin voi olla muuten hieman vaikea löytää vessoille, varsinkin jos on ottanut jotain aineita! Varsinkin naisten vessa on monen mutkan takana ja kaukana.
Olin tässä vaiheessa jo päässyt kovimmille leveleille ja olo oli – sanotaanko – hassu. Katsoin itseäni peilistä, mutta en osannut yhtään sanoa miltä näytän. Siis että näytänkö sekavalta vai en – koska en yksinkertaisesti tiennyt enää millaiselta normaali näyttää.
Illana aikana todellisuuskäsitykseni mureni. En oikeasti vieläkään osaa sanoa, että näinkö täysin hallusinaatioita vai voiko oikeasti sellaista tapahtua! Huomasin kaikkia pieniä yksityiskohtia, merkkejä, jotka kertoivat, ettei kaikki ole nyt todellista. Jouduin pudistelemaan monta kertaa päätäni ja yksinkertaisesti ohittamaan kummallisuudet, koska eiväthän ne voineet olla totta, koska ei todellisessa maailmassa yksinkertaisesti voi tapahtua sellaista. Siis esimerkiksi kun käveltiin baariin. (Ja mikä upea kontrasti se olikaan hapoissa! Ensin oltiin oltu jossain pienellä metsätiellä ja sitten yhtäkkiä Tampereen keskustassa kirkkaassa valaistuksessa ja väkijoukon keskellä. Ja mikä parasta, MINÄ olin saanut sen aikaan. Se koko tapahtumaketju oli täysin minun aikaansaannostani. Oli minun ideani lähteä ja olin saanut kaikki muut mukaan. Olin piirtänyt oman viivani paperille.) Käveltiin siis baariin miehen kanssa, käteni miehen käsikynkässä. Juteltiin omaa juttua innostuneena, molemmat samoissa fiiliksissä koska sama olotila. Sitten yhtäkkiä näimme kolme miestä. Samalla hetkellä kaikki kolme miestä kääntävät katseensa meihin ja aivan kuin lintuparvi, lähtevät kaartamaan meitä kohti. Siis aivan kuin niillä kolmella miehellä olisi ollut parviäly – tekivät samanlaisen liikkeen täysin samaan aikaan vilkaisematta ensin toisiaan eli eivät siis voineet katseillakaan viestittää. Eli samalla hetkellä kun näkivät meidän, lähtivät kulkemaan meitä kohti ohittaen meidät aika läheltä. Katsottiin sitä miehen kanssa suu auki, että ei IHMISET käyttäydy noin. Siis en ole koskaan kenenkään ihmisen nähnyt käyttäytyvän niin. Ei se vain ole ihmisen käytöstä. JA toinen tapaus oli tanssilattialla. Kävelin tanssilattialle ja näin siellä jotain mitä siellä ei oikeastaan voinut olla: keskellä tanssivia nuoria seisoi vanha täysin valkopartainen ja -hiuksinen pappa ja piteli kiinni rinnastaan aivan kuin sydänkohtauksessa. Kukaan muu ei näyttänyt ensin huomaavan miestä ja katsoin vaan suu auki, että mitä täällä oikein tapahtuu. Sitten yksi nainen meni kysymään vanhukselta, että onko kaikki kunnossa. Pian toinenkin sivullinen meni kysymään, onko kaikki ok. Ennen kuin mitään ehti tapahtua, tuli joukko vanhempia, ryhdikkäitä ja rikkaan näköisiä naisia ja kaappasivat vanhuksen mukaansa. Katsoin koko tapausta ja piti ihan oikeasti miettiä, että voiko tämä olla totta?? Mitä ihmettä juuri näin? Ei siinä ollut mitään järkeä. Miksi kummassa joku 70-vuotias papparainen olisi keskellä Fat Ladyn tanssilattiaa? Mielessäni kävi ajatus, että mitä jos olen oikeasti nyt unessa ja joku yrittää viestittää minulle mahdottomilla tapahtumilla, että minun kuuluisi herätä. Siis ihan kuin Inceptionissa, kun ympäristön tapahtumat alkavat käydä liian kummallisiksi niin ihminen tajuaa olevansa unessa ja alkaa herätellä itseään.
No itse baarista sitten. Olen käynyt Fat Ladyssä pariin kertaan ennenkin. Usein olen ottanut ekstaasia. Koko baari muuttui kuitenkin toiseksi hapoissa. Siis wau oikeasti! Suosittelen käymään siellä joskus lsd-oloissa. Se koko sisustushan on luotu lsd:tä varten! Ne seinän syvyysvaihtelut ja valojen aikaansaama lisäkontrasti. Ja pinnatkin olivat laineilevat. Oli muuten aivan tajuttoman upeaa katseltavaa! Vietettiin varmaan tunti miehen kanssa vaan lumoutuen siitä seinästä ja samalla jutellen! 🙂 Teki mieli mennä koskettamaan seinää, koska en yksinkertaisesti nähnyt kauempaa, millainen se todellisuudessa on eli missä seinä menee. Esim. seinällä oleva ”taulu” näytti leijailevan ilmassa.
Sitten ne ihmiset. Siis voi oikeasti. En olisi ihmetellyt yhtään, jos kesken illan musiikki olisi lakannut soimasta ja valot rävähtäneet päälle ja kaiki olisivat kääntyneet meihin päin ja sanoneet: ”Yllätys, olette piilokamerassa!” Kaikki näyttivät näyttelevän. Kaikki näyttivät vetäneen päälleen jonkin roolin ja esityksen. Esim. naiset alensivat itseään saadaksen miehien huomion, tekivät itsestään tyhmän, jotta miesten olisi ollut helpompi lähestyä. Ja vaikka nainen olisi ollut todella kaunis ja hyvin pukeutunut tiukkaan mekkoon ja korkeisiin korkkareihin, siitä kaikesta paistoi niin täydellisesti läpi itsevarmuuden puute, että en tajua mitä järkeä on esittää jotain tuollaista! Ja voi, miten kaikki ihmiset näyttivät olevan niin hukassa! Hukassa itsensä kanssa, hukassa tässä elämässä. Ja kaikki olivat niin yksin. Kaikista paistoi läpi, miten haetaan jotain, jota ei kuitenkaan löydetä. Miten etsitään JOTAIN. Hyvää oloa, onnellisuutta, tunnetta, pelastajaa. Ja kaikki olivat niin itseensä kääntyneitä. Kukaan ei ottanut laajemmin kontaktia koko ympärillä olevaan ihmisjoukkoon, vaan oltiin käpertyneitä itseensä ja samalla yritettiin näyttää kauniilta, menestyvältä, haluttavalta. Yritettiin saada joku kiinnostumaan. Yritettiin esittää itsevarmaa, vaikka eihän sellaista voi ESITTÄÄ.
Ja sitten se musiikki! Siis oikeasti en enää kestä. Mikä nykynuoria oikein vaivaa? Jotain rnb:tä ja latinohumppaa. Tai sitten vaihtoehtoisesti saattoi olla niinkin, että dj:tä vitutti olla selvinpäin kun muut pitää hauskaa ja halusi vaan yksinkertaisesti pilata kaikkien illan soittamalla ihan paskaa musiikkia. 😀 Mutta sekin, että kyllähän sitä musiikkia porukka tanssi. MUTTA kyllä niistäkin näki, etteivät siitä tykänneet. Tai siis oikeastaan ihmisistä paistoi läpi, että okei, tämä musiikki on nyt in eli kai tästä sitten pitää tykätä ja tätä tanssia. Vähän niin kuin kaikki muukin: kai näin nyt täytyy käyttäytyä, näin pukeautua, näin ajatella, koska muutkin tekevät niin ja niin nyt vain kuuluu tehdä. Ihan kuin siinä sadussa keisarin uusista vaatteista. Vaan lapsi uskalsi vihdoin kyseenalaistaa ja sanoa totuuden ääneen ja silloin kaikki muutkin näkivät, että eihän sillä keisarilla oikeasti ollut rihman kiertämää. Samalla tavalla olisi tehnyt mieli mennä sanomaan ihmisille, että ei teidän oikeasti kuulu olla tuollaisia. Ei teidän kuulu esittää tai olla jotain muuta mitä te ette ole. Ei teidän kuulu pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joissa ette viihdy. Tai tanssia sellaista musiikkia, jota ei oikeasti edes voi tanssia. Olisi vaan tehnyt mieli mennä herättämään ne kaikki ihmiset! Ja miten surullista onkaan, että vaikka menisinkin, eivät he haluaisi myöntää keisarin hienojen vaatteiden olevan pelkkää huijausta.
En ole jaksanut pitkään aikaan kirjoitella kuulumisia. Onhan tässä tullut tehtyä vaikka mitä ja käytyä keikoillakin. Hirveästi en enää jaksa bilettää, koska kyllästyttää se pintaliitotouhu. Ollaankin sitten yleensä maisteltu vähän sieniä ja lähdetty grillailemaan metsäpirtille tai laavulle. Mun mielestä pienellä porukalla hyvässä seurassa, hyvän ruuan parissa ja hyviä juttuja kertoen ja kuunnellen on paljon hauskempaa viettää iltaa kuin baarissa heiluen. Varsinkin, kun nykyisin maistuu nuo psykedeelit enemmän ja muut huumeet olen jättänyt vähemmälle.
Tai tuli tuossa Infected Mushroomin keikalla otettua piriä, kun tarkoitus oli tanssia koko ilta. En sitten tiedä mikä oli (huonolaatuista ainetta ehkä) mutta ei oikein nostanut fiilistä. Olo oli ärsyyntynyt ja harmitti, kun en saanut mitään kiksejä. Sauhua poltin aan kanssa ja kyllä sitä hetkeksi pääsi sinne ”veden pinnalle” eli kaikki kirkastui. Mutta olo oli jotenkin vaivaantunut, ei siis ollenkaan itsevarma. Päädyin sitten juomaan aika paljon tai oikeastaan ihan liikaa enkä oikein muista mitä lopulta tein koko illan. Kyllähän siellä tanssilattialla käväisin jossain vaiheessa, mutta muuten taisin vaan istua/seisoskella. Musiikki olis ollut tosi hyvää ja siksipä harmittikin niin paljon! No, ehkä Astrixin keikalla sitten paremmissa fiiliksissä.
IM:n keikan jälkeisenä aamuna olikin sitten niin huono olo, että päätin kotimatkalla autossa pitäväni kuukauden taukoa ihan kaikista päihteistä! Alkoholi oli maistunut viime aikoina liiankin kanssa ja join melkein joka päivä yhden tai kaksikin siideriä eli minun kokoisellani tytöllä se tarkoittaa jo pientä pöhnää. Päätöksen jälkeen oli todella hyvä olo! Päätin samaan syssyyn myös aloittaa liikunnan taas kunnolla.
No eihän tuollainen totaaliabsolutismi toiminut vaan alkoi tehdä vaan enemmän mieli. Heti viikon päästä söin sieniä ja join samana iltana myös muutaman pienen siiderin. Mutta senpä jälkeen en olekaan alkoholiin koskenut eikä tee edes mieli! Oikein ärsyttää koko juominen niin, etten edes halua juoda! Ihan hirveä aine, se pitäisi kyllä kieltää lailla. Paljon terveellisempää polttaa pari imua jointista tai syödä vähän sieniä. Tai pyrin kyllä nyt tuon polttelunkin lopettamaan, kun yleensä aina siinä joukossa on myös tupakkaa. Sauhukeksit onkin hyvä vaihtoehto. Viikonloppuisin olen siis sallinut itselleni sauhun ja myös ne sienet on ok. Mutta nyt yritän tuon juomisen lopettaa kokonaan. Ei tietenkään kannata itseltään kieltää täysin jotain, niin kuin tuli jo huomattua, mutta vähän sentään järkeä tähän hommaan. Ja tosi tyytyväinen olen nyt, kun olen lähes selvin päin ollut. Yövalvomisetkin on loppuneet eli ilmeisesti johtui alkoholista!
Olen saanut nyt liikuttuakin tosi kivasti, lähes sen 10h viikossa mikä on tavoitteena. Aloin käyttää nettijoogapalvelua ja olen jäänyt siihen ihan koukkuun. 🙂 Siellä on kivasti erilaisia ohjattuja tunteja ja mukavat ohjaajat. Ja liikunnasta tulee vaan niin hyvä olo!
Ollaan mietitty viime aikoina unia. Olen kertonut aika monelle ihmiselle, että kun lopetin fluorihammastahnan käytön niin samalla unet muuttuivat. Fluori kerääntyy käpyrauhaseen kalkkeuttaen sitä. Käpyrauhanen taas vaikuttaa mm. uniin. En uskonut tähän fluoriteoriaan kovinkaan paljon, mutta huomasin heti kahden päivän päästä niin selkeän eron, että en voi olla enää uskomatta. Unet muuttuivat radikaalisti. Oikeastaan, aivan kuin olisin siirtynyt käyttämään värikuvatelevisiota vanhan mustavalko-tv:n jälkeen. Ja vielä teräväpiirtona. Lisäksi muistan nykyisin unet paljon paremmin.
Ollaan puhuttu myös lucid-unista. Kaverini kertoi, että pystyy aika useinkin vaikuttamaan uniinsa. Itse en valitettavasti vielä koskaan ole tällaista kokenut. Lucid-uni eli suomeksi selkouni on siis uni, jossa tiedät olevasi unessa. Voit halutessasi vaikka lentää tai matkustaa maailman ympäri – tai niin kuin kaverini yleensä tekee – harrastaa jumalaista seksiä julkkisten kanssa. 🙂 Selkounen näkemistä voi edistää harjoittelemalla todellisuustestien avulla. Todellisuustestit tehdään hereillä ollessa eli opetetaan aivoja rutiininomaisesti tekemään joku asia, jotta se uppoaisi alitajuntaan ja sitten unessakin tulisi tehtyä niin. Tässä eräs testi: Nosta jalka ilmaan ja pidä se ilmassa. Kokeile sitten nostaa toinenkin jalka ilmaan. Jos pystyt nostamaan molemmat jalat, olet luultavasti unessa. 🙂 Kun tajuat olevasi unessa, älä herätä itseäsi niin kuin monet tekevät. Tällä tavoin elät ikään kuin kaksi kertaa kauemmin – tai kauemminkin, sillä unessa aikakäsitys on erilainen. Jos siis pystyt joka yö näkemään selkounia, voit rakentaa vaikka uuden elämän sinne. Olla maailman kuuluisin muusikko, taidemaalari, näyttelijä, ihan mitä vain.
Jotkut käyttävät virheellisesti selkounista myös nimitystä valveuni. Mutta itse ainakin miellän valveunen ihan erilaiseksi. Valveunet ovat yleensä sekavia tapahtumia tai vain yksittäisiä kuvia ja unenpätkiä, jotka vaihtuvat hyvin nopeasti toisiksi. Yleensä se tapahtuu aineissa, kuten sauhuissa, kun vähän niin kuin sammuu. Valveunissa olet siis hereillä samalla kun näet unta ja voit kertoakin sitä unta kanssasi iltaa viettäville ihmisille. Selkounessa taas olet unessa hereillä. 🙂 Hereillä unessa, unessa hereillä. Tiedän, jos niitä ei ole itse kokenut niin ei tiedä eroa.
Sitten itse olen pari kertaa kokenut sellaista, että herään aamulla ja katselen siis silmilläni sitä huonetta, mutta sitten heräänkin oikeasti ja tajuan, että minullahan oli kyllä äsken vielä silmät kiinni, mutta silti se huone minkä näin, vastasi täysin sitä oikeaa huonetta, minkä näen kun oikeasti herään. Eli olen siis nähnyt silmät suljettuina ja kun sitten mietin, niin tajuan, että kyllä, äsken kun katselin tätä samaa huonetta niin mullahan oli silmät kiinni, tunsin niiden olevan. Näin silmät suljettuina. En ole sitä sen tarkemmin miettinyt, mutta luulen, että tämä voisi olla aika lähellä ruumiistairtaantumiskokemusta. 🙂 Jotkuthan väittää, että pystyvät yöllä irtaantumaan ruumiistaan ja vaeltamaan astraaliruumiin kanssa. Sehän oliskin ihan älyttömän siistiä osata! 😉
Sitten on tietysti vielä trippailu, joka on tietyllä tavalla samanlaista kuin unien näkeminen. Siinäkin ollaan oikeastaan samaan aikaan hereillä, mutta unessa, mutta enemmän kuitenkin hereillä. Mutta trippailuun liittyy toisaalta myös sellaisia elementtejä, joita ei unissa tai valveunissa ole. Trippailussa kelailee itselle merkityksellisiä asioita ja tajuaa usein isojakin oivalluksia. Ajatusluupit saattavat mennä hyvinkin pitkälle ja se on hyvin riemuisaa, kun pääsee vaikka nousemaan maailmankaikkeuteen ja jumalaksi saakka. 🙂
No sitten sauhupäin aloi pohtia näitä unia ja päädyin kysymään: mitä unet ovat? Siis oikeasti? Eikö ole aika hemmetin ihmeellistä, että me näemme unia? Ennen uskottiin muun muassa, että unessa ihminen matkustaa tuonpuoleiseen. Eikä ihme, sillä unet ovat hyvin mystisiä. Aloin myös miettiä, onko tämä elämämme pelkkää unta? Selkounta, jota näemme yhdessä? Ja mitä sitten tapahtuu kun kuolen? Heräänkö tästä unesta? Vai alanko nähdä uutta unta?
On tullut viime aikoina käytettyä taas vähän enemmän. Ekstaasiakin kahtena peräkkäisen viikonloppuna, tosin vain puolikkaat kumpanakin kertana. Lisäksi sieniä. Ja tietysti kannabista. Alkoholiakin olen juonut joka viikko vähintään kahtena päivänä, en tosin kännejä vaan sellaisen pienen pöhnän. Mietin sitten, että meneeköhän taas vähän liian lujaa? Olenko liian koukussa? Päädyttiin sitten keskustelemaan aiheesta miehen kanssa ja tuli asiaa pohdittua laajemminkin.
Olen viime aikoina kyseenalaistanut kaiken mahdollisen ja kysynyt aina: ”Miksi?” tai ”Miksi ei?”. Olen pyrkinyt kaikissa asioissa katsomaan sen totutun tavan taakse ja miettimään syitä. Aika usein olen huomannut, ettei mitään hyviä syitä ole! Asiat vaan tehdään niin kuin on aina tehty. Asioista ajatellaan niin kuin on aina ajateltu. Kovin moni ei sen kummemmin mieti vaan menee vaan siinä virran mukana. Mutta minä olen huomannut, että usein se toinen tapa saattaakin olla jopa parempi! Joka tapauksessa asioita tulee mietittyä perin pohjin ja jos sitten osoittautuu, että se tavallinen tapa on hyvä ja oikein niin ainakin tietää varmasti tekevänsä oikein. Haluan kuitenkin itse tulla siihen johtopäätökseen. En halua, että joku sanoo, miten minun kuuluisi tehdä tai ajatella. Tai elää elämääni.
Onko sitten huumeisiin koukussa oleminen ja niiden käyttäminen huono juttu? Yhtenä iltana sauhupäin menin ajatusluupissa aika pitkälle ja aloin miettiä, että ollaanhan me ruokaankin koukussa eikä edes yritetä päästä siitä eroon. Ruoka on hyvää, syöminen on nautinnollista. Eikä siinä ole mitään pahaa. Okei, jos et syö, kuolet nälkään. Mutta! Sitten aloin miettiä esim. psykedeelejä. Mitä, jos ne onkin mielen ruokaa? Mitä, jos niiden käyttäminen ei olisikaan huono juttu vaan päin vastoin hyvä juttu? Mitä, jos niitä pitäisikin käyttää?
Eilen Yleltä tuli ohjelma mikrobeista (http://areena.yle.fi/tv/2233036). Siinä vertailtiin ylipuhtautta korostavaa, steriiliä elämäntapaa sekä Amazonin sademetsien alkuperäisheimon elämäntyyliä. Itse ohjelman aiheena olivat tosiaan mikrobit ja tultiin siihen tulokseen, että alkuperäisasukkailla on parempi vastustuskyky. He elävät hyvin lähellä luontoa eivätkä juuri ole kosketuksissa nykyaikaiseen maailmaan. Kyläläiset vaikuttivat onnellisilta ja kaikilla näytti olevan asiat hyvin, elämä soljui tuttua polkuaan. Ohimennen sitten ohjelmassa mainittiin, että heimon miehet juovat pitkin päivää alkoholipitoista juomaa, jonka avulla he kuulemma pysyvät terveinä ja hyvässä kunnossa. Lisäksi joka aamu kolmen aikaan kaikki yli 15-vuotiaat miehet kokoontuvat tulen ääreen juomaan ”myrkyllisen” Ayahuasca-kasvin lehdistä uutettua juomaa, josta he saavat voimia.
Niinpä. Tavat ovat erilaisia eri kulttuureissa. Ovatko sitten meidän suomalaisten tavat ja lait niitä oikeita? Pitäisikö koko maapallon ihmiset pakottaa noudattamaan meidän tapojamme ja lakejamme? Vai voisiko olla, että meillä olisi jotain opittavaa alkuperäisheimoilta? Olisiko elämä parempaa, olisimmeko onnellisempia ja terveempiä, jos tapamme ja lakimme olisivat toisenlaiset?
Tapasin viikonloppuna uusia ihmisiä baarissa. Olin ottanut puolikkaan esson ja sieniä ja kannabista ja olin aika puheliaalla tuulella ja nopeasti tulikin puheeksi myös huumeet. Loppuillasta jo polttelin heidän kanssaan heidän tarjoamaansa jointtia. 🙂 Puhuttiin mm. siitä, että oikeasti tosi monet polttaa nykyään! Viimeisen vuoden aikana polttelu on lisääntynyt huomattavasti!
http://yle.fi/uutiset/nuorten_kotibileissa_olut_tai_siideri_on_vaihtunut_kannabikseen/7485795
”Sekä rehtori että poliisi muistuttavat, ettei huumeiden käyttäjä enää ole kadulla laahustava syrjäytynyt. Yhä useammin hän on lukiossa hyvin menestyvä nuori nainen.”
On tosi hyvä juttu, että juominen on vaihtunut poltteluun! Itsekin yritän vähentää juomista ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä alkoholista kokonaan eroon, sillä se on tutkimustentin mukaan todella haitallinen päihde (niin ihmiselle itselleen kuin yhteiskunnallekin)! Tietysti olisi loistavaa, jos lapset ja nuoret olisivat kaikki täysin raittiita, mutta sehän nyt ei tule tapahtumaan ikinä. Siksi onkin parempi, että polttavat mieluummin parit savut kuin vetävät kännit! Paljon terveellisempi vaihtoehto (ja lisäksi voi jopa parantaa oppimista, koska kannabis auttaa tajuamaan asioita uudella tavalla). Muistiin tietysti voi vaikuttaa, jos liian nuorena polttaa, mutta alkoholin käyttökö ei muka tuhoa aivoja?
No entäs sitten aikuiset? On mielestäni aivan käsittämätöntä, että aikuinen ihminen ei saa kerätä luonnosta sieniä ja syödä niitä! Tai poimia kukan ja syödä/polttaa sen? Varsinkaan, kun (edelleen: tutkimusten mukaan) kannabis ja sienet ovat paljon haitattomampia kuin alkoholi ja tupakka (ja jopa haitattomampia kuin kahvi ja sokeri!). Onko muka joku ihminen niin luonnon yläpuolella, että voi alkaa määräillä luontoa? Että luonto olisi laiton? 😀
Kannattaa muistaa, että kannabis ja sienet luonnontuotteina ovat lääkinnällisiä. Luonto on siitä jännä, että sieltä löytyy lääke oikeastaan jokaiseen sairauteen mitä eläimillä ja ihmisillä on. No sitten tulee isot lääkeyhtiöt, jotka patentoi jonkin luonnontuotteen ja alkaa tehtailla siitä pillereitä. Näin saadaan tosi hyvät voitot aikaiseksi. Vielä kun nykylänsimaalaiset on niin vieraantuneita (tai vieraannutettu) luonnosta, ettei enää osata tunnistaa ja käyttää niitä luonnosta löytyviä lääkkeitä, niin niille on helppo myydä pilleripurkki toisensa jälkeen. Kannattaa myös tajuta se, että lääkeyhtiön voitot tulevat sairailta ihmisiltä. Mitä enemmän sairaita ihmisiä sitä parempi. Mitä enemmän lääkkeitä saadaan myytyä, sitä parempi. Siksi lääkkeiden aiheuttamat sivuoireet ovat vain plussaa: voidaan aina myydä uusi lääke, joka parantaa sen sivuoireen (ja aiheuttaa samalla uuden sivuoireen). Lääkeyhtiöt eivät siis halua, että ihmiset parantuisivat, tai varsinkaan oppisivat keräämään itse ilmaiset lääkkeet luonnosta (luonnonlääkkeitä käyttämällä vältyt useimmilta sivuoireilta myös)! Koska lääkeyhtiöillä on paljon valtaa ja rahaa (ihmiset on saatu loistavasti sairastettua mm. paskalla pullamössö-gmo-lisäaine-ruualla), ne voivat vaikuttaa päättäjiin, jotka laativat lakeja. Siksi kannabis ja huumaavat sienet ovat laittomia: koska kannabiksen ja huumaavien sienien käyttö vähentäisi radikaalisti lääkkeiden käyttöä ja sitä kautta lääkeyhtiöiden voittoja.
Katso tämä uskomattoman hieno video naisesta, joka saa kannabiksesta ison avun rampauttavaan sairauteensa: http://www.collective-evolution.com/2014/09/23/see-how-marijuana-dramatically-instantly-changes-the-way-this-girl-is-affected-by-her-cerebral-palsy/
Kirjoittelen seuraavassa postauksessa lisää mm. taikasienten käytöstä tupakoinnin lopettamisessa.
LSD, pelätty, kova huume! ”LSD aiheuttaa skitsofreniaa!”, ”LSD:stä jäät ikuiselle tripille!” Tutustutaanpas aineeseen vähän tarkemmin ja karistetaan näitä yleisimpiä virhekäsityksiä. 🙂
LSD on puolisynteettinen psykedeeli, joka tunnetaan sen tuottamista aistihavaintojen muutoksista, kuten epätavallisista ajatuskuvioista ja hengellisistä kokemuksista. LSD ei aiheuta riippuvuutta eikä sen tiedetä aiheuttavan aivovaurioita ja sillä on erittäin vähäinen toksisuus suhteessa annokseen, mutta käytön aikana saattaa esiintyä psykologisia haittavaikutuksia, kuten ahdistusta ja vainoharhaisuutta.
LSD:n syntetisoi ensimmäisen kerran kemisti Albert Hofmann vuonna 1938 etsiessään migreenilääkkeeksi sopivaa yhdistettä. Hofmann itse käytti ainetta aina siihen asti kunnes kuoli 102-vuotiaana. LSD:tä voidaan käyttää lääkkeenä muun muassa erinäisiin hermosärkyihin, kuten Hortonin syndroomaan, mutta lääkekäyttö ei ole toistaiseksi yleistynyt. 1940-luvun lopulla LSD:tä alettiin tutkia psykiatrian apuvälineenä USA:ssa. LSD:tä on käytetty psyykenlääkkeenä vuosina 1947–65, kunnes se kiellettiin psykiatrien voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Tutkimustuloksia LSD:n positiivisista vaikutuksista alkoholismin hoidossa on myös julkaistu. LSD:tä on viime vuosina alettu tutkia uudelleen ja mm. sen mahdollisuuksia masennuksen hoidossa on selvitetty.
LSD:tä käytetään yleensä suun kautta. Hyvin pienen kerta-annoksen takia LSD nautitaan yleensä esimerkiksi imeytettynä paperiin tai sokeripalaan, tai esimerkiksi liuoksessa. Puhdas LSD on väritöntä, hajutonta ja mautonta. Yksi annos LSD:tä voi olla 100 — 500 mikrogrammaa, pienin vaikuttava annos voi olla vain 25 mikrogrammaa.
LSD vaikuttaa voimakkaasti aivoihin, sitoutumalla muun muassa emootioita ja tunnetiloja sääteleviin keskuksiin (hippokampus) sekä aisteja, havaintoja ja kognitiivisia toimintoja koordinoivaan aivokuoreen, sekä liikeratoja sääteleviin aivorunkoon ja pikkuaivoihin. LSD vaikuttaa useisiin eri välittäjäainejärjestelmiin. Hallusinogeenisten, aistiharhoja aiheuttavien ominaisuuksien katsotaan johtuvan aineen vaikutuksesta serotoniini- ja dopamiinijärjestelmiin.
LSD:n vaikutukset ilmenevät yleensä noin tunnin sisällä ja kestävät monesti yli kymmenenkin tuntia. Ensin alkavat fyysiset vaikutukset, joihin kuuluvat pupillien laajeneminen sekä jossain määrin sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen ja lievä verenpaineen kohoaminen.Varsin pian fyysisten vaikutusten alkamisen jälkeen aistihavainnot ja mieliala muuttuvat. Ajan, välimatkojen, painovoiman tai itsensä ja ympäristön suhteiden kokeminen voi muuttua. Kokemusten laatu ja voimakkuus ovat poikkeavia eri käyttäjillä ja eri käyttökerroilla.
LSD voi aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja: käyttäjät ovat kuvailleet mm.ekstaattisia pyhyyden ja valaistumisen kokemuksia, jonka vaikutukset kantavat läpi elämän, mutta joillakin on ollut myös hirvittäviä kauhun ja paniikin kokemuksia. Koehenkilö saattaa myös kokea ”mielen pirstoutumista”.
Useat mielenterveysalan ammattilaiset, jotka ovat olleet tekemisissä LSD:n tutkimuksessa (tunnetuimpina Harvardin psykologian professorit tohtori Timothy Leary ja tohtori Richard Alpert), ovat tulleet vakuuttuneiksi LSD:n mahdollisuuksista olla apuna henkisessä kasvussa.
Francis Crick oli nauttinut pieniä määriä LSD:tä ajatuksen stimuloimista varten DNA:n löytymiseen johtaneen tutkimusprosessinsa aikana. Väitetään myös, että Internetin keksijät olisivat käyttäneet LSD:tä ja saaneet idean sitä kautta.
Ison-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee laati vuonna 2006 kattavan luokittelun päihteiden suhteellisesta haitallisuudesta ihmiselle. Siinä LSD on luokiteltu vähemmän haitalliseksi kuin kannabis, tupakka ja alkoholi.
LSD:n yliannostuksen riski on lähes olematon. Potentiaalisesti tappava annos on kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin normaaliannos.
Mikäli käyttäjä on altis skitsofrenialle, voi sairastumisen riski olla olemassa.
Lähde: Wikipedia
Huom! Voimakkaat kokemukset vaativat yleensä isompia annoksia tai esim. yhdistämistä muihin huumeisiin, kuten ekstaasiin. Itse en ole kertaakaan kokenut mitään huonoja kokemuksia: pelkoa, ahdistusta tai paniikkia. Joka kerralla kokemus on ollut positiivinen ja upea, usein spirituaalinen. Luonto on tullut lähelle ja olen oppinut ihailemaan sen täydellisyyttä. Olen myös saanut aivan uusia oivalluksia ja ahaa-elämyksiä, jotka ovat parantaneet arkielämääni. Olen ymmärtänyt paljon itsestäni ja tästä maailmasta. Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista ja tajuamaan, mitkä asiat tässä elämässä ovat oikeasti tärkeitä. LSD on vähentänyt stressiä, masennusta ja itseinhoa. Sen sijaan olen saanut muutettua elämääni haluamaani suuntaan. Myös monet muut käyttäjät ovat kertoneet LSD:n positiivisista vaikutuksista: jotkut ovat jopa pelastuneet itsemurhalta LSD:n ansiosta. Suurin osa kokeilleista kuvailee sitä yhdeksi tärkeimmistä kokemuksista elämässään.
Kun olen ottanut LSD:tä, isonkin annoksen, pystyn silti tarvittaessa toimimaan ja käyttäytymään normaalisti. En välttämättä ulospäin näytä yhtään sekavalta (jos katsoja ei huomaa silmiäni tai tule juttelemaan). Monet pelottelevat, että LSD:n vaikutuksen alaisena luulee esim. osaavansa lentää ja kuolee hypätessään katolta alas. Itse ainetta kokeilleena tämä kuulostaa todella kaukaa haetulta. Koko historian aikana vain muutaman ihmisen on kerrottu kuolleen LSD:n käytön seurauksena, mutta näidenkin tapausten liittyminen LSD:n käyttöön on kiistanalaista. Ei ole pitäviä todisteita, että esim. myöhemmin elämässään itsemurhan tehneet olisivat päätyneet tekoonsa LSD-kokemuksen takia; todennäköisempää on, että heillä on ollut itsetuhoisia ajatuksia jo ennen LSD:n kokeilemista. Erään tutkijan mukaan riski kuolla LSD:n käytön seurauksena on vähemmän kuin yksi miljoonasta.
Suosittelen LSD:tä, kunhan tajuat millaisen aineen kanssa olet tekemisissä! Jos olet epävarma, ota ensimmäisellä kerralla pieni annos (esim. 60µg). Mikäli et ole aiemmin kokeillut psykedeelejä, ei LSD ehkä ole paras aine aloittaa. Suosittelisin tässä tapauksessa kokeilemaan ensin psilosybiinisieniä, sillä niiden vaikutukset ovat aika lähellä LSD:tä, mutta vaikutusaika on huomattavasti lyhyempi. Muista myös set&setting eli valitse rauhallinen hetki turvallisessa paikassa turvallisten ihmisten seurassa! Olethan myös valmistautunut trippiin hyvin eli mieliala on positiivinen ja levännyt. Muista, että vaikutusaika on pitkä, joten varaa runsaasti aikaa trippailuun. Luonto on upean näköinen hapoissa, joten lappu kannattaa ottaa valoisan aikaan.
Mikäli huonoja fiiliksiä jostain syystä ilmenee, kannattaa tietoisesti rauhoittaa itsensä eikä ruokkia paniikkia. Muista, että olet ottanut huumetta ja sen vaikutus kyllä loppuu aikanaan. Joskus nousut voivat olla voimakkaat (tämä vaihtelee esim. erän, annoksen ja ihmisten kesken) ja silloin on hyvä muistaa, että nousujen jälkeen olo tasaantuu. Kannattaa kiinnittää huomio johonkin ihan muuhun (laita vaikka Teletappeja pyörimään telkkarista). Musiikki vaikuttaa voimakkaasti, joten kappaleen vaihtaminen iloisempaan yleensä auttaa. Jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle, lähde ulos luontoon.
Yleisesti sanoisin, että LSD on vaikutuksiltaan miedompaa mitä sen maine antaa ymmärtää. Ihan liikaa mielestäni happoa pelätään! Kannattaa lueskella aineesta kunnolla ja ottaa selvää millainen huume on oikeasti kyseessä eikä uskoa vanhentuneisiin huumevalistusesitteisiin. 🙂
LSD, taikasienet ja meskaliini eivät lisää riskiä mielenterveyden ongelmiin, vaan päinvastoin, voivat mahdollisesti vähentää niitä, osoittaa laaja väestötason tutkimus.
Norjalaistutkijat hyödynsivät Yhdysvaltain kansallisen päihdetutkimuksen aineistoa, jossa oli mukana 130 000 satunnaisesti valittua ihmistä. Heistä 22 000 oli käyttänyt psykedeelisiä aineita vähintään kerran. Tietoa päihteiden käytöstä verrattiin ihmisten terveyshistoriaan, etenkin psykologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin.
Laaja selvitys ei löytänyt mitään yhteyttä psykedeelisten aineiden käytön ja lisääntyneiden mielenterveysongelmien välillä. Sen sijaan taikasienten ja meskaliinin elämänmittainen käyttö ja LSD:n käyttö edellisenä vuonna olivat yhteydessä vähäisempään psykologiseen stressiin. Lisäksi LSD:n pitkäaikainen käyttö näytti pikemminkin suojaavan mielenterveyden ongelmilta.
Tutkijat korostavat, että yleinen käsitys psykedeelisten aineiden haitallisuudesta ei perustu laajoihin tutkimuksiin, vaan muutamaan lääketieteelliseen tapauskertomukseen. Kliinisissä tutkimuksissa psykedeelisillä aineilla ei ole havaittu mitään pysyviä negatiivisia vaikutuksia, he muistuttavat.
Norjalaistutkijoiden mukaan psykedeeliset aineet eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä ne vahingoita aivoja. Samat tutkijat ovat aiemmin selvittäneet LSD:n hyötyjä alkoholiriippuvuuden hoidossa.
Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.
Tiivistelmä verkossa: http://dx.plos.org/10.1371/journal.pone.0063972
Näin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unta, jossa kuolin ja ”nousin taivaaseen”. Tunne oli niin upea ja kaunis ja minulla oli niin hyvä olo! Heräsin ja itkin. 🙂 Se sama olo oli ollut silloin kun koin Minän kuoleman ja yhteistietoisuuteen siirtymisen. Siinä vaiheessa varmaankin lsd-lappu siis vielä vaikutti, ainakin unitasolla. Ja tuo uni oli siis todella todella elävä ja yksityiskohtainen, näin värit ja muistan kaiken niin kuin se olisi oikeasti tapahtunut.
Aloinkin sitten miettiä unia. Eikö ole uskomatonta, että ihmiset (ja eläimet) näkevät unia? Ja mitä unet sitten ovat? Joku on joskus sanonut, että se on kuin uusi päivä. Elät, koet, näet öisinkin. Entäpä lucid-uni? Kun tiedät olevasi unessa, joten pystyt maalaamaan unesta mieleisesi, pystyt olemaan itse elokuvan ohjaaja tai kirjan kirjoittaja ja kuvittelemaan mielessäsi mitä voisi tapahtua ja luot näin unesta haluamasi. Mietin sitten, että mitä jos tämä koko elämä on yhtä lucid-unta? Mistä me tiedämme, että tämä kaikki on totta? Matrix.
Elämähän on juuri sellaista kuin siitä itse teet. Siksi onkin niin naurettavaa, että suurin osa ihmisistä elää onnetonta elämää tai vähinkäänkin kiroaa joka päivä, koska joutuu tekemään jotain mitä ei haluaisi tehdä (kuten töitä). Minä olen muokannut elämästäni vapaata niin että olen tänäänkin nukkunut myöhään eikä töihin tarvitse mennä. Siis ei oikeasti tarvitse, koska olen keksinyt keinon saada rahan elämiseen muuta kautta (sijoitukset). Mutta ylipäätään se, että tajuat pystyväsi vaikuttamaan elämääsi! Siis kunnolla ja perusteellisesti tajuat sen tosiasian, että ainoastaan sinä itse pystyt muuttamaan elämääsi. Ja oikeasti, jos jotain haluaa niin kyllä se on täysin mahdollista saavuttaa! Siksi ei ikinä, ikinä pidä kuunnella muita ja mennä virran mukana, jos oikeasti haluaisi jotain muuta! Kuuntele itseäsi, kuuntele sisintäsi ja mullista elämäsi!
Perjantaina kun oli kovimmat lsd-nousut päällä, meidän koira hyppäsi yhtäkkiä mun syliin. Koin ahaa-elämyksen: se teki niin, koska se halusi tehdä! Siis se ei jäänyt miettimään yhtään vaan toteutti mielitekonsa saman tien. Miksi ihmeessä me ihmiset emme toimi niin? Hitto, koirakin tajuaa, että asioita on mahdollista saada, kun itse tekee jotain sen asian toteutumisen eteen! Mutta monet ihmiset vaan odottaa. Kaikki vaan odottaa, että jotain tapahtuisi niille, jotain niiden elämän mullistavaa! Mutta kovin moni ei itse tee mitään sen eteen, että jotain hienoa, upeaa ja erikoista joskus tapahtuisi!
Ole itse oman tarinasi luoja. Ja auta myös muita ymmärtämään, auta heitä heräämään. Auta heitä hyppäämään pois siitä elokuvasta, siitä valmiiksi käsikirjoitetusta tarinasta. Ole heille se kipinä, joka saa heidät aloittamaan todellisen elämänsä!
I’m sorry, but I don’t want to be an emperor. That’s not my business. I don’t want to rule or conquer anyone. I should like to help everyone, if possible, Jew, gentile, black man, white. We all want to help one another. Human beings are like that. We want to live by each other’s happiness — not by each other’s misery. We don’t want to hate and despise one another.
In this world there is room for everyone. And the good earth is rich and can provide for everyone. The way of life can be free and beautiful, but we have lost the way. Greed has poisoned men’s souls, has barricaded the world with hate, has goose-stepped us into misery and bloodshed. We have developed speed, but we have shut ourselves in. Machinery that gives abundance has left us in want. Our knowledge has made us cynical. Our cleverness, hard and unkind. We think too much and feel too little. More than machinery we need humanity. More than cleverness we need kindness and gentleness. Without these qualities, life will be violent and all will be lost.
The aeroplane and the radio have brought us closer together. The very nature of these inventions cries out for the goodness in men, cries out for universal brotherhood, for the unity of us all. Even now my voice is reaching millions throughout the world — millions of despairing men, women and little children — victims of a system that makes men torture and imprison innocent people. To those who can hear me, I say — do not despair. The misery that is now upon us is but the passing of greed — the bitterness of men who fear the way of human progress. The hate of men will pass, and dictators die, and the power they took from the people will return to the people and so long as men die, liberty will never perish.
Soldiers! Don’t give yourselves to brutes — men who despise you — enslave you — who regiment your lives — tell you what to do — what to think or what to feel! Who drill you, diet you, treat you like cattle, use you as cannon fodder. Don’t give yourselves to these unnatural men — machine men with machine minds and machine hearts! You are not machines! You are not cattle! You are men! You have the love of humanity in your hearts. You don’t hate! Only the unloved hate — the unloved and the unnatural!
Soldiers! Don’t fight for slavery! Fight for liberty! In the 17th Chapter of St. Luke it is written: ”the Kingdom of God is within man” — not one man nor a group of men, but in all men! In you! You, the people have the power — the power to create machines. The power to create happiness! You, the people, have the power to make this life free and beautiful, to make this life a wonderful adventure.
Then, in the name of democracy, let us use that power! Let us all unite! Let us fight for a new world, a decent world that will give men a chance to work, that will give youth the future and old age a security. By the promise of these things, brutes have risen to power, but they lie! They do not fulfill their promise; they never will. Dictators free themselves, but they enslave the people! Now, let us fight to fulfill that promise! Let us fight to free the world, to do away with national barriers, to do away with greed, with hate and intolerance. Let us fight for a world of reason, a world where science and progress will lead to all men’s happiness.
Soldiers! In the name of democracy, let us all unite!
Can you hear me? Wherever you are, look up. The clouds are lifting. The sun is breaking through. We are coming out of the darkness into the light. We are coming into a new world, a kindlier world, where men will rise above their hate, their greed and brutality. Look up. The soul of man has been given wings, and at last he is beginning to fly. He is flying into the rainbow — into the light of hope, into the future, the glorious future that belongs to you, to me and to all of us. Look up. Look up.
Charlie Chaplin
Tilasin Silkkitieltä 150 mikkisiä lappuja ja testiin pääsivät perjantaina. En ollut aiemmin ottanut noin ”isoa” annosta ja tarkoitus olikin, että saisi kunnon vaikutukset. Ja kyllähän se vaikutti ihan kivasti. 🙂 Olin kolme tuntia aika kuutamolla. Tai siis todellisuus oli jossain hyvin kaukana. Tuntui, kuin olisin tipahtanut jonkun toisen ihmisen asuntoon, elämään ja ruumiiseen. Ihmettelin vaan, kun kaikki näytti asunnossa niin vieraalta, mutta samaan aikaan tutulta. En ollut enää sama kuin ennen, en oikeastaan tiennyt kuka oikeasti olen.
Kaikki esineet näyttivät hassuilta: välimatkat olivat joko tavallista lyhyempiä tai pidempiä ja esineet näyttivät tavallista isommilta tai pienemmiltä. Esim. vessanpönttö näytti todella pieneltä ja sitten taas tietokoneen ja kännykän ruutu sekä omat kädet näyttivät valtavilta! Liisa Ihmemaassa -syndrooma. 🙂
Jäin pitkään tuijottamaan itseäni peilistä. Kasvoni vääristyivät, laineilivat ja muuttuivat. Siinä katsoessani omat kasvoni muuttuivat ainakin 25 eri ihmisen kasvoiksi! Eikä se vielä mitään, mutta hyppäsin aina siksi hetkeksi sen näkemäni ihmisen elämään: olin se vieras ihminen. Tämä oli lumoavaa ja hauskaa, viihdyin peilin edessä vaikka kuinka kauan. 🙂
Myöhemmin kun mietin henkisesti kaikkea tärkeää: maailmaa, tätä elämää ja itseäni, päädyin jälleen tuijottamaan itseäni peilistä. Ja se oli upeaa, koska hyväksyin itseni juuri sellaisena kuin olen. Näytin uskomattoman kauniilta ja täydelliseltä! Itkin, koska minulle tuli siitä niin hyvä mieli. Samaan aikaan näin peilistä itseni, mutta olin koko maailma. Olin kaikki ja se kaikki oli niin täydellinen, juuri sellainen kuin kuuluukin olla.
Muuten, sellainen ihminen, joka ei ole koskaan ihmetellyt omien varpaittensa täydellisyyttä ja ihmeellisyyttä, on aika tylsä! 🙂 Jäin oikeasti ihastelemaan sitä, miten hienosti koko ruumiini toimii, ilman että minun tarvitsee miettiä tai ohjailla sitä ollenkaan. Oli niin hienoa tajuta, että minun ei ole tarvinnut nähdä ollenkaan vaivaa, jotta ruumiini on aikanaan muodostunut ja syntynyt. Nauroin ja itkin, koska se ajatus oli niin uskomaton ja hieno!
Sain kaikkia muitakin hienoja oivalluksia, mutta en muista niistä enää puoliakaan. 🙂 Joka tapauksessa fiilis oli koko ajan tosi hyvä ja meillä oli todella hauskaa! Lumouduin mm. pianonsoitosta. Muutenkin illan teema oli ehdottomasti musiikki. Musiikki punoutui jotenkin kaikkiin ajatuksiin. Tajusin, että elämä on musiikki ja musiikki on elämä! Ja musiikki on ainoa asia, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä! Musiikki on kieli, jota kaikki ihmiset puhuvat ja ymmärtävät. Näin välähdyksenä, että maailmankaikkeus on musiikkia. Ja laskin mielessäni asioita, joiden kautta pääsee maailmankaikkeuden yhteyteen: musiikki, luonto ja toiset ihmiset. Mikä onkaan sen hienompaa kuin tanssia täydellisen musiikin tahtiin samanhenkisten ihmisten seurassa. Tai laulaa nuotion ympärillä hyviä kappaleita jonkun soittaessa kitaraa. Tai itse soittaa jotain soitinta. Tai ihan vaan kuunnella musiikkia. Tai se, kun TUNNET ja NÄET musiikin. Näet, minkä värinen se on tai millaisia kuvioita siinä on. Ja luontohan on musiikkia. 🙂 Tajusin, että en tarvitse mitään muuta kuin nuo kolme asiaa, silloin elämä on täydellistä.
Myöhemmin, kun vaikutus alkoi jo häipyä, aloin miettiä tätä maailmaa ja ihmisiä. Tajusin, että ihmiset juoksee itseään karkuun! Kaikilla on koko ajan hirveä kiire ei mihinkään. Kukaan ei tiedä minne on menossa, mutta sinne pitäisi kuitenkin päästä äkkiä. Vahvistui entisestään se ajatus, että aion jättäytyä pois tästä maailmasta ja vetäydyn sinne maalle hirsimökkiin kasvattaen ja keräten oman ruokani. Miksi turhaan osallistua tähän pelleilyyn ja ihmisten riistoon, kun elää voisi paljon paremminkin!
You know what music is? God’s little reminder that there’s something else besides us in this universe, a harmonic connection between all living beings, every where, even the stars.
Can you hear it? The music. I can hear it everywhere. In the wind… in the air… in the light. It’s all around us. All you have to do is open yourself up. All you have to do… is listen.
Elämän suola 