Weekend festival 2013

Kolmen viikon kotoilun jälkeen oli taas aika lähteä bailaamaan, Helsinkiin oli jälleen matka. Lähdettiin perjantaina vasta iltapäivällä ajelemaan ja kun oltiin saatu tavarat vietyä hotellille ja itsemme taksilla paikan päälle, oli kello jo kahdeksan. Ilma oli kurja ja minä tietysti olin mikroshorteissa, meinasi tulla vähän kylmä! Onneksi takki sentään lämmitti vähän. En ole hirveästi käynyt festareilla, mutta Summer Sound oli tietysti tuoreena muistissa. Weekend oli ikärajaton, joten kävijät oli pääasiassa tosi nuoria. Anniskelualueet oli erikseen rajattu ja niihin pääsi vain henkkareita näyttämällä. Jonoa oli joka kerta anniskelualueiden porteilla ja lisää jonotusta oli tiedossa myyntitiskeillä ja tietysti vessoilla. Summer Soundissa en juuri vessoihin joutunut jonottamaan, mutta tuolla oli nyt välillä ihan törkeän hirveät jonot. Yritä siinä sitten kärvistellä jalat ristissä. 🙂 Toisena päivänä oli käsidesit loppu, mutta vessapaperit riitti sentään, ihme ja kumma. Mulla on paljon muitakin pieniä valituksen aiheita, kuten isokivinen sorapohja, joka tuntui ilkeältä pehmeiden ballerinakenkien läpi.

Viime vuonna en ollut paikalla ja tämä saa kyllä jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi Weekendissä. Ilma tietysti vaikutti kokemukseen eniten: kylmää ja lauantaina myös vähän sateista, tuuli myös kovasti. Kurkku on nyt tosi kipeä, vaikka tajusin sentään lauantaina laittaa vähän enemmän päälle. Myös vihdoin parantumaan lähtenyt korvatulehdus taisi uusia, kiva… Ihmiset ei nuoresta iästään johtuen ollut yhtä mukavaa bailuseuraa mitä Summer Soundissa. SS:stä muistan vaan hymyilevät ihmiset, Weekendistä jäi päällimmäisenä mieleen tuuppiminen ja töniminen, huoritteluakin kuulin yhden mukavalla fiiliksellä varustetun tytön suusta. Perjantaina en päässyt ollenkaan näkemään viimeistä esiintyjää, koska telttaan ei vaan yksinkertaisesti mahtunut sisään. Hieman ärsytti ja lähdettiinkin sitten jo kahden tunnin jälkeen pois. Mentiin metrolla rautatieasemalle ja kyseltiin jengiltä, missä olis hyvä yökerho. Meidät ohjattiin Milliklubille, mutta lähdettiin sieltä puolentoista tunnin päästä pois, koska musiikki ei ollut ihan meidän makuun. Päädyttiin lopulta Venueen, jossa taas oli sitten jo vähän liiankin nopea meno. Jaksoin tanssia jonkin aikaa, mutta sitten alkoi väsyttää ja loppuillan fiilistelin sohvilla istuen.

Lauantaina heräsin kaameaan krapulaan, untakaan ei hirveän hyvin ollut saanut. Kroppa ihan loppu ja kyllähän se vaikutti toisen päivän jaksamiseen. Perjantaina oli mennyt tosi myöhään, oltiin takaisin hotellilla vasta joskus viiden jälkeen ja nukkumaan taisin mennä puoli kuudelta. Lauantaina päästiin könyämään takaisin Kyläsaareen vasta seitsemän aikaan illalla. Pari pientä siideriä join niin krapulakin hellitti. Tanssiakin jaksoin ja tällä kertaa pääsin ahtautumaan telttaan illan viimeistä esiintyjää katsomaan. Olin lueskellut netistä valituksia juuri siitä perjantain ryysiksestä ja jotkut sanoi, että kyllä siellä teltassa olisi ihan hyvin tilaa ollut. Huomasin saman lauantaina itsekin: hirveä tungos sisäänkäynneillä, mutta keskemmällä oli ihan väljää. Silti järjestysmiehet ei päästäneet enempää porukkaa sisään. Tosi tylsää, koska eikös lipun hinnalla nyt pitäisi päästä näkemään haluamansa esiintyjät? Ja miksi pressuja ei avattu teltan sivuilta kunnolla niin pullonkaulalta oltaisiin vältytty?

Muutenkin oli taas järjestäjillä opittavaa. Miksi ylipäätään festarit oli ajoitettu elokuun puoleen väliin? Suomen kesän tuntien kylmä ilma ei ollut mikään yllätys. Eikö parempi ajankohta olisi ollut kesä- tai heinäkuussa tai vaikka jo toukokuun lopulla? Tai oltaisiin edes järjestetty festarit jossain sisätiloissa, vaikka Messukeskuksella niin kuin Summer Sound. Lueskelin, että Messukeskuksen kaksi isointa salia yhdistämällä sinne mahtuisi 20 000 henkeä. Weekendissä siis ilmeisesti sen verran kävijöitä yhdelle päivällä, Summer Soundissa taisi olla 10 000 henkeä/pv. SS:ssä tosin ei taidettu käyttää kuin toista niistä isoimmista saleista eikä sekään todellakaan täynnä ollut. Ja kai siellä olisi sitten myös niitä pienempiä saleja muita esiintymislavoja varten. Lisäksi ihmetytti, kun Weekend loppui jo kahdeltatoista!! Ymmärrettävää tietysti, kun melusta taidettiinkin lähimpien asukkaiden toimesta valittaa. Tältäkin ehkä olisi vältytty järjestämällä festarit Messukeskuksella ja samalla olisi saanut pidennettyä kestoa kahteen saakka.

No, festarit on festarit eikä mikään taida koskaan mennä ihan täysin nappiin. Silti olin kyllä pettynyt tapahtumaan, itse kun olen niin vaativa näiden juttujen suhteen. Plussaa oli se, ettei sisäänkäynnillä ollut yhtään jonoa. Tosin tultiin molempina päivinä niin myöhään, että en sitten tiedä millainen tilanne oli aiemmin päivällä. Jäi myös mieleen lauantaiyön kello 12 metrojonot. Ovet rakennukseen oli kiinni ja järjestysmiehet päästi porukkaa vuoron perään kahdesta ovesta. Kun ovet avattiin, ihmiset lähti työntymään niistä valtavalla voimalla, en ole koskaan vastaavaa kokenut. Ei siinä pystynyt mitään tekemään muuta kuin mennä virran mukana kun takaa painetaan eteenpäin täysillä. Oli kylkiluut pari kertaa vähän koetuksella.

Sitten niistä huumeista. 🙂 Oltiin miehen kanssa siis kahdestaan liikenteessä ja meillä molemmilla oli käytössä piriä. Vedin perjantaina aika isot lainit ja taisin mennä ekaa kertaa oikein kunnolla sekaisin. En ollut siinä vaiheessa edes vielä juonut mitään, mutta hitto että oli vaikea keskittyä tai tehdä yhtään mitään. Oltiin lähdössä hotellilta niin piti tarkistaa joku 20 kertaa, että kaikki tavarat on varmasti mukana, mutta sitten unohti heti, että mitä pitikään ottaa mukaan plus että niitä tavaroita tarkistaessa oli saattanut laskea ne epähuomiossa johonkin pöydän kulmalle eikä takaisin taskuun. 😀 Olin tehnyt meille tosi isot pommit mukaan, yhdessä oli varmaan 1g piriä. Otin sen silloin kahdeksan aikaan, ennen kuin mentiin sisälle. Mitään pamausta en tuntenut, mutta kyllähän se vaikutti. Unta en ainakaan tosiaan saanut kuin silloin puoli kuuden aikaan aamusta vasta ja nukuin tosi katkonaisesti ja huonosti. Ekassa yökerhossa havahduin tosi monta kertaa siihen, että istun yksin pöydässä ja muistan vaan, että mies oli jokin aikaa sitten lähtenyt käymään jossain (vessassa, tiskillä?), mutta en enää yhtään muista missä ja koska tulee takas ja mitä ollaan sovittu, että pitäiskö mun istua ja odottaa vai lähteä etsimään, vaikka muistan kyllä selvästi sen hetken, kun mies on siitä pöydästä lähtenyt ja että on sanonut menevänsä johonkin ja olen siihen vastannut että ok.

Venuessa oli sitten tosiaan hardstylea, joka ei ihan täysin oo mun juttu. Tunnollisesti kuitenkin vedin menemään alun tunnin ihan täysillä, sukeltaen luontevasti muiden piripäiden joukkoon. 🙂 Sitten oli pakko mennä istumaan ja kun seisahtui paikalleen, sai taas piristä uusia mukavia tuntemuksia esiin. Tässä vaiheessa jättipommin ottamisesta oli siis kulunut jo melkein seitsemän tuntia, joten piristävä vaikutus alkoi kadota tai ainakin laskuhumala puski läpi. Siinä istuessa, sydämen hakatessa edelleen kahtasataa, musiikin ja valojen tykittäessä tuhatta ja sataa tajuntaan, basson jytkeen iskiessä vasten kasvoja ja tunkeutuessa ihon alle, tuli yhtäkkiä kunnon esso-olot. Piti oikein kallistaa päätään vuoroin toiselle puolelle ja vuoroin toiselle ja katsella ja ihmetellä niitä hyppiviä ja pomppivia ihmisiä siinä mun edessä ja silmiin tykittäviä valoja. Mahtoi näyttää aika fiksulta se mun ilme, ihan kuin olisin nähnyt jotain oikeastikin ihmeellistä. 🙂 Tuli niin äärettömän hyvä olo, ettei voi sellaista edes olla! Tuntui kuin olisin ollut nestemäistä onnea, voihkin vaan ääneen, kun pelkkä hengittäminenkin tuntui niin hyvältä. Silmätkin sahas edestakas niin että katsetta ei pystynyt kohdistamaan, näin vaan sumeaa, mutta näin silti kaiken yhtä aikaa. Huojuin penkillä pientä liikettä sivulta toiselle, koska halusin kulkea niiden näkymättömien energialaineiden tahtiin, jotka ympäröi meitä. Olin transsissa. Olo oli kuitenkin erilainen kuin essoissa, koska nyt tajusin ja osasin jotenkin nauttia siitä olosta enemmän, koska en ollut niin sekaisin. Tajusin myös, että oon vaan psyykannut itelleni ne olot ja jos olisin halunnut, olisin selvinnyt siitä silmänräpäyksessä. Aivokemia on ihmeellistä. 🙂

Lauantaina oli tosiaan sitten aika hirveä krapula, koska olin perjantaina huomaamattani juonut ihan liikaa. Kropasta oli imetty viimeisetkin mehut, myös aivoista, ja huomasin masennusoireita. En ollut saanut kunnolla nukuttua ja syöminenkin oli jäänyt vähille. Oltiin iltapäivällä tekemässä lähtöä festarialueelle ja istuin pöydän ääressä edessäni lautasella laini piriä. Istuin vaan ja katselin sitä eikä tehnyt yhtään mieli ottaa. Mutta pakko oli, koska en olisi muuten ikinä jaksanut toista päivää putkeen. Kemikaali nokkaan ja johan taas lähti päivä käyntiin. En silti tajua, miten joku voi haluta oikeasti käyttää tota ainetta monta päivää putkeen! Itsellä ei selvästikään ole mitään henkistä koukkua ainakaan. Festarialueella otin vielä kaksi pientä pommia noin puolentoista tunnin välein. Tässä sitä sitten istutaankin koneella seitsemän aikaan aamulla pirteänä kuin peipponen. 🙂 Oon niin kateellinen tolle miehelle sen unenlahjoista. Vaikka mulla ei yleensä oo vaikeuksia nukahtaa, herään aina parin tunnin päästä ja sitten valvotaan. Nytkin valvonut tässä kaksi tuntia eikä toivoakaan, että saisi uudestaan unen päästä kiinni. Voin vaan kuvitella miten mahtavan hieno olo on huomenna. Selkeästi nyt saa kyllä riittää tää touhu. Ois voinu ihan hyvin jäädä tää koko viikonloppu väliin, ei näin jälkikäteen ajateltuna olis harmittanut yhtään. Taidan perua myös ensi viikonlopun menot ja olla ihan vaan kotona. Nyt on yliannostus biletyksestä ja huumeista. Mutta mitään en silti kadu. 🙂