Stoppi

Lauantaina oli pitkästä aikaa paikkakunnalla joku vähän nimekkäämpi dj ja piti sitten tietysti lähteä bilettämään. Oltiin isolla porukalla ensin meillä ja tuli siinä juotua siideriä ja polteltua jointtia. Kellon lähennellessä puolta yötä alkoi tehdä mieli myös jotain vauhdikkaampaa menoa. Yhdellä meistä oli piriä mukana (hän on viime aikoina käyttänyt aika usein) ja sain pari pientä lainia. R oli myös tällä kertaa mukana ja tulikin hänen kanssaan pyörittyä baarissa, tanssittua ja välillä käytiin tyttöjen vessassa vetämässä pikkuisen lisää nokkaan (oli R:n eka pirikokeilu). Otin aika vähän ja tuntuikin, etten millään meinaa selvitä. Olin juonut jonkin verran ja sauhu vielä sekoitti päätä. Piri vaikutti vähän hitaasti, mutta tunnin jälkeen olikin sitten jo ihan täysin selvä ja skarppi. Tuli tanssittua ihan älyttömästi ja oli kivaa.

Voin kyllä näin jälkikäteen sanoa, että olin koko illan aika kuutamolla. Lähinnä siis sauhusta ja alkoholista. Toisaalta en tehnyt kuitenkaan mitään typerää eli järki oli mukana. Mutta siis jotenkin jäi sellainen olo, että oli tosi sekaisin. En tiedä. On sellainen fiilis nyt, että riittää todellakin koko biletys ja varsinkin pirin vetäminen! Huomasi, että ei se baarimeno ole muuttunut yhtään, vaikka ei itse siellä nyt olekaan kuukauteen ollut. Siis että se on niin nähty. Mullahan on musiikkimakukin nyt muuttunut, en enää jaksa kuunnella tanssimusaa vaan yleensä soi Juju tai vastaava. Ja biletyksen sijaan meno on mennyt henkisemmäksi, eli olen siis miettinyt paljon omaa elämää jne. On varmaan nyt se vaihe, kun se pirin vetäminen alkaa kyllästyttää. Kun katson taaksepäin niin en kadu yhtään mitään vaan muistelen positiivisella mielellä kaikkia biletyskertoja ja kokemuksia jne. Mutta se vaihe on nyt ehkä ohi. Ehkä on aika aloittaa uusi vaihe. Mikä se sitten on, sitä en vielä tiedä.

Tuntuu, että olen tienristeyksessä. Koko elämä on muuttunut niin paljon. Tai ei oikeastaan elämä vaan oma ajatusmaailma. On sellainen olo, että haluan ihan hirveästi jotain ihan uutta. On hirveän suuri tarve jollekin. Mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä, mitä oikeasti haluan? Muuttaa johonkin hippikommuuniin, jossa kokataan yhdessä vegaaniruokaa, soitellaan iltaisin kitaraa ja makoillaan kasassa poltellen jointtia? Välillä on sellainen olo, että elämä on niin älyttömän mahtavaa ja upeaa ja ihanaa ja sitten taas muistan sen kaiken paskan mitä täällä koko ajan tapahtuu.

Oon pyöritellyt mielessä sitäkin, että yrittäisin saada lääkereseptin kannabikseen. Mutta taitaa olla aika vaikeaa, jos ei ole jotain hirveitä kipuja? Toisaalta mulla on nyt sellainen tilanne, että tarvitsisin jotain lääkitystä henkisen tasapainon pitämiseen (masentaa ja ahdistaa siis kaikki paha, mitä maailmassa koko ajan tapahtuu), mutta kun kieltäydyn koskemasta mihinkään masennuslääkkeisiin tai muihinkaan vahvoihin lääkkeisiin ihan jo tän mun huumemenneisyyden takia. En halua todellakaan jäädä koukkuun mihinkään hiton lääkkeisiin. Niin jos saisin sillä perusteella sen reseptin, kun olen huomannut, että se oikeasti auttaa rauhoittumaan ja parantaa huonon mielen? Plus että se auttaa myös mun jalkakipuihin sekä tietysti univaikeuksiin. No, taidan kuitenkin vielä odotella josko ne reseptit yleistyisi. Polttelen sitten siihen asti laittomasti. 🙂