Blogi 1v

Noniin, nyt on tullut kirjoiteltua huumeisiin liittyviä juttuja jo vuoden verran yleisölle. 🙂 Vuoteen on mahtunut huimasti kaikkia kivoja bileitä. Sekoiluakin. Mutta mitään en kadu, sillä kaikki kokemukset on olleet omalla tavallaan mahtavia ja niitä on kiva muistella myöhemmin elämässä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kiinnostus huumeita kohtaan on vähentynyt. Ainakin muuttunut. Ennen halusin vaan bailata, mutta nyt huumeet on enemmänkin henkinen juttu. Huumeet on olleet todella suuressa osassa oman elämäni muutoksessa. Muutoksessa nimenomaan parempaan suuntaan! Olen kasvanut ihmisenä. Olen löytänyt sisäisen tasapainon ja paljon ilon aiheita. Olen tajunnut, mitkä asiat tässä elämässä on oikeasti tärkeitä. Olen oppinut elämästä ja itsestäni, ja muista. Paljon on vielä matkaa silti.

Olen pysynyt päätöksessäni lopettaa muiden kuin psykedeelien käyttö. Tietenkään se ei tule olemaan helppoa, amfetamiini kun nyt sattuu olemaan aika koukuttavaa… Mutta taas todistin itselleni viikonloppuna, että vaikka sitä tarjottaisiin, pystyn olemaan ilman. Helpommaksi muuttuu, kun saadaan miehen kanssa vähän etäisyyttä tähän nykyiseen kaveriporukkaan.

Kaksi viikkoa hujahti ilman sauhuakin. Oli oikeastaan kyllä pakkotauko, koska sitä ei vaan mistään saanut. Sitten löysin ihan meidän omasta kaapista purkin pohjalta jämät ja kyllähän se hyvältä maistui tauon jälkeen. Tauon aikana totesin, että olen siihen tosi koukussa. Mutta sitten kun sitä taas tuossa on niin eipä sitä muista edes polttaa. 🙂

Viikonloppuna oltiin yksissä juhlissa. Tuli siinä juotua aika paljon ja onnistuin hankkimaan itselleni mojovan krapulan huonoine oloineen. Onneksi oli sauhua! Käärin kädet täristen itselleni jointin (joo, olen alkanut kääriä itse, ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen sitten lukioaikaisen tupakointikokeiluajan jälkeen). Otin henkoset ja ah, kun savut vei huonon oksetusolon pois kertaheitolla! Ihmeellinen lääke. 🙂 Ja tuli taas todettua, että voisi yrittää alkoholista pysyä erossa…