Sienten vaikutuksista, mietteitä

http://themindunleashed.org/2014/05/scientists-studied-psychedelics-brain-youve-told.html

Reilu viikko mennyt sienitripistä. Ja voin kertoa, että todellakin on muuttanut elämää! Meillä ei ole ollut näin siistiä täällä kämpässä ikuisuuksiin! Tosin en nyt ylisiistiksi siltikään ole alkanut. 🙂 Toinen juttu niin en ole juonut alkoholia tripin jälkeen, eikä edes huvita. Ei huvita myöskään bilettää. Enkä ole sauhuakaan polttanut. Lisäksi miehen kanssa on nyt ollut tasaisempaa, kumpikaan ei ärsyynny niin helposti.

Toisaalta mitään elämää mullistavia muutoksia ajatteluun trippi ei tuonut. Ehkä siksi, koska mullistukset on tulleet jo aiemmin. 🙂 Ei kyllä sen puoleen mitään hirveän positiivista mieltäkään. On vaan taas se odotustila. Odotan, että saisi toteutettua ne haaveet. Eikä nyt auta muuta kuin odottaa vaan. Ja samalla kerätä rahaa säästöön.

Tylsää vaan meinaa olla. Tajusin, että olen torjunut sitä tylsyyttä juomalla ym. Ja mitäs nyt sitten tekee, kun ei enää huvita juoda? On ollut niin älyttömän kylmää ja sateista, ettei kamalasti ole viitsinyt lenkkeilläkään. Vaikkakin yhden pitkän vaelluksen tein koiran kanssa ja muutenkin tehnyt nyt pari tavallista pidempää kävelylenkkiä. Pääasiassa olen tehnyt töitä, lukenut, siivoillut ja nukkunut.

Kävi tuossa sellainen yksi herättävä kokemus, jonka jälkeen tajusin, ettei mulla ole oikeastaan kavereita ollenkaan. Kaikki vaan käyttää mua hyväkseen, yleensä tulevat käymään vaan saadakseen savut tms. Enkä todellakaan jaksa alkaa nyt tutustua uusiin ihmisiin. On sitä niin monta kertaa jo yritetty ja aina ne ihmissuhteet vaan jää. Yleensä, koska kaikki on niin erilaisia kuin minä. Välillä kateellisena katson jotain elokuvia, sarjoja, luen kirjoista tai näen tosielämässä miten jotkut naiset on niiiiin parhaita kavereita keskenään. Ei mulla ole koskaan ollut sellaista. En varmaan vaan osaa olla ihmisten kanssa. Enkä jaksa! En jaksa jutella niitä näitä, en jaksa esittää positiivista ja iloista, en jaksa kysellä toisten kuulumisia, en jaksa lähteä kahville.

Yleensä poikaystävä on ollut mulle se paras kaveri ja sitten kun on eronnut niin on tullut uusi mies täyttämään sitä aukkoa. Nyt vaan oikein korostuu, kun nykyisellä miehellä on niin paljon kavereita, joita näkee melkein päivittäin. Olen sitten viimeisen parin viikon aikana ollut aika paljon yksin kotona, kun ei enää huvita ”tuppautua mukaan”. Ennenkin kyllä ajatellut näin, mutta nyt vielä enemmän: päätin, että musta tulee sellainen erakko, vähän höppänä täti, joka asuu jossain mökissä eristyksissä ja jota lapset vähän pelkää. Haalin ympärilleni kotieläimiä, keräilen luonnosta yrttejä ja keittelen salaisia juomia. 🙂 Toisaalta mulla on sellainen fiilis, että saan kyllä sitten niitä kavereitakin, samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni, kunhan vaan pääsisin tästä nykyisestä elämästä eroon ja löytäisin sen pienen mökin sieltä korvesta! Voisin sitten kutsua hippityyppejä mun luo mökkeilemään ja saunomaan, hoitelemaan eläimiä ja ratsastamaan alasti kesäyössä. 😀