Pelastava sauhu

En tajua, miksi mulle tulee usein negatiiviset fiilikset sauhun polttoon. Siis yrittää vältellä sitä, koska ilmeisesti yleisön mielipide kuitenkin jotenkin vaikuttaa. Koska suurin osa ihmisistä ajattelee, että kannabis on paha eikä sitä saisi käyttää. Mutta ei pitäisi antaa virheellisesti ajattelevien, aivopestyjen ihmisten vaikuttaa käyttäytymiseen! Varsinkin, kun tiedän tietäväni paremmin. 🙂

Kärsin aika ajoin hirveästä maailmantuskasta niin, että vajoan päiviä kestävään masennukseen. Silloin en halua tehdä yhtään mitään, pelkästään nukkua. En halua ajatella. En halua hymyillä! Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Koko elämä näyttää pahalta. Erityisesti ihmiset. Vihaan ihmisiä! Vihaan sitä, mitä ihmiset tekee tälle maapallolle, eläimille ja toisilleen. Itselleenkin. Se kaikki pahuus, välinpitämättömyys, itsekkyys, viha, kateus, kilpailu, turhamaisuus. Ja vaikka itse pyrin parempaan, olen silti melkein yhtä paha. Olen vegaani ja yritän vältellä kuluttamista. Silti olen tiiviisti kiinni tässä yhteiskunnassa, jota pyörittää raha. Minäkin osallistun välillisesti ja välillä suoraan heikompien riistämiseen. Silloin inhoan itseäni. Ajattelen, että minun olisi parempi kuolla. Ottaisin mukaan samalla niin paljon ihmisiä kuin mahdollista! Silloin haluan vain maata sängyssä ja pään täyttävät näkemäni kuvat ja lukemani jutut kaikesta kidutuksesta ja kauheudesta. Erityisesti eläimiä kohtaan. Tuntuu, että se kaikki huokuu päälle niin että tukehdun. En pysty hengittämään, sydäntä särkee. Ja se pahentaa tätä kaikkea, että ihmiset ympärillä porskuttaa menemään näkemättä mitä pahaa heidän jokapäiväinen toimintansa tekee! Tai sitten se tiedostetaan, mutta halutaan sulkea siltä silmät. Itsekin yleensä yritän olla vain ajattelematta näitä kaikkia asioita. Mutta välillä se suojamuuri vain murtuu. Silloin saatan ahdistua ihan sellaisistakin asioista, jotka on ollutta ja mennyttä. Saatan esim. miettiä, miten paljon eläimet ovat koko ihmisten historian aikana joutuneet kärsimään. Miten paljon pelkoa, surua, kidutusta ja kuolemaa.

Onneksi on kannabis! Mulle kannabis on todella tärkeä lääke. Ja minun pitäisi käyttää sitä useammin! Silloin kun poltan tai syön sitä, saan sen suojamuurin taas ympärilleni pitkäksi aikaa. Pystyn taas toimimaan, pystyn elämään arkea, pystyn iloitsemaan pienistä asioista. Ja mikä tärkeintä, pystyn tekemään jotain, jotta asiat paranisivat! Masennuspäivinä en pysty tekemään mitään muuta kuin murehtimaan. Mutta ei siinä ole mitään järkeä. Ei se itkeminen auta mitään. Onneksi on kannabis, pelastava yrtti! Erityisesti, jos syön sitä, vieläpä tavallista enemmän. Silloin en pelkästään saa sitä suojamuuria vaan pääsen myös käsittelemään näitä asioita. Pääsen miettimään niitä satuttavia ja ahdistavia ajatuksia ilman sitä tavallista ahdistusta. Pystyn jäsentelemään ongelmia ja miettimään ratkaisuja. Ja se lempeys, mitä koen. Tuntuu, kuin joku korkeampi voima sanoisi, että kaikki on hyvin. Ja ettei minun tarvitse vihata itseäni. Että minun pitäisi olla itselleni armollinen. Ei kukaan voi olla täydellinen. Mutta että minä olen hyvä ja teen tärkeää työtä, kun jaan tietoa ja yritän herätellä ihmisiä, vaikka pääasiassa ihmiset tuntuukin vain suuttuvan ja jopa vihaavan minua. Eikä ihme, koska he eivät haluaisi muuttaa elämäänsä. He eivät haluaisi luopua kaikesta materiasta ja tyytyä vähempään. Vaikka niin pitäisi tehdä, jotta tämä maapallo kestäisi tuleville sukupolville! Onneksi on edes oma mies, joka lohduttaa. Ja pari muutakin ihmistä on tullut sanomaan, miten hienoa työtä teen. Välillä vaan tuntuu, että välitän ihmisistä ja erityisesti heidän lapsistaan enemmän kuin he itse! Yritän vain saada tästä maailmasta paremman paikan meille kaikille. Mutta yleensä kiitoksen sijaan saan jotain päinvastaista. Se on raskasta.

Mutta niin sen ehkä kuuluukin olla? Ehkä tämän maailman kuuluukin olla tällainen? Ehkä täällä kuuluu olla pahuutta, jotta voisimme muuttaa sen? Ehkä olemme kaikki täällä oppimassa, miten voisimme elää paremmin, olla parempia ihmisiä? Ja toivon ja uskon, että se muutos tapahtuu. Ja olen nähnytkin sen. Yhä useampi on kasvissyöjä. Yhä useampi vastustaa suuryrityksiä, paskaa ruokaa, kemikaaleja, ydinvoimaa, ylikalastusta, sademetsien tuhoamista jne. Ja yhä useampi ihminen hyppää pois siitä oravanpyörästä ja lähtee kulkemaan päinvastaiseen suuntaan, sinne oikeaan suuntaan! Edelläkävijöillä on vaikeaa. Mutta esimerkin voima on hurja! Olen tajunnut, että omalla esimerkilläni ajan asioita parhaiten eteenpäin. Tietysti myös läväyttämällä totuuden suoraan päin ihmisten naamaa. Tärkein oivallus on se, että: ajatus muuttaa ajatuksia.

Näistä aika moni piti paikkaansa itseni kohdalla: http://thespiritscience.net/2014/06/23/21-traits-of-an-awakening-soul/